Flunssapäivän pirtelövinkki

Meillä kärsitään vaihteeksi räkätaudista ja kipeänä tekee mieli jotain hyvää, mutta pitäisi kuitenkin pitää terveellisyys mielessä ja tankata vitamiinejakin. Pilpustaessani hedelmiä Hymypojalle välipalaksi juolahti mieleeni surauttaa itselleni smoothieta, jonka tosin sitten siemailimmekin Hymypojan kanssa kahteen pekkaan. :) Vetelin ainekset hatusta ja määrät ranteella:

2 veriappelsiinin mehu
1 prk Arlan vadelma-vaniljajugurttia (tätä uutta luomukamaa)
n. 3/4 banaania (ei kokonaista, koska Hymypoika vaati saada "pakkuu")
kourallinen jäisiä tyrnimarjoja
pari kourallista jäisiä mustaherukoita
kourallinen Kellogg's All Bran -muroja
(Lisäksi otin kolmannesbanaanista vaihtariksi Hymypojan lautaselta pari palaa päärynää, sanoisin ehkä noin kolmanneksen keskikokoisesta päärynästä.)

Koko sotku sileäksi sauvasekoittimella ja lopputulos oli aivan huippuherkkua. Tyrnimarjat ovat meidän perheen supersuosikki nykyään ja niitä tuli mieheni tädin kesäpaikan pihan valtavista pensaista meille pakkaseen aivan valtavasti. Tähän smoothieen nuo kävivät tosi hyvin, eikä happoa tullut liikaa kun muut ainekset olivat aika makeita.

Tein joulun alla Ilta-Sanomissa olleen Maija Silvennoisen ohjeen mukaisen tyrnihyydykekakun viemisiksi joulukylään ja se oli kyllä tosi herkkua ja menestys. Laittaisin linkin, mutta en nyt löydä sitä netistä ja lehtileikekin on jossain karkuteillä.

Käytättekö te muut tyrnimarjaa? Kertokaa ihmeessä vinkkejä! :)

Kuvareportaasia pukkaa pitkästä aikaa :)

Sain pienellä kikkailulla kuvat siirretyksi kamerasta koneelle, joten jaan tästä muutaman otoksen tänne blogiinkin. Olen tavannut käyttää Picasaa kuvien siirtoon, mutta nyt tuo mokoma softa on keksinyt, että se kaataa koko käyttöjärjestelmän kesken kuvien siirron. En osaa korjata sitä, joten siirtelin kuvat vanhanaikaisesti copy-paste-metodilla kovalevylle ja pienentelin niitä sitten Picasassa. Eipä tuokaan hankalaa ollut, mutta lyhytpinnaisuuteni tulee tällaisissa jutuissa ilmi oitis, kun haluaisi saada kuvat nettiin NYT ja pitääkin käynnistää kone useita kertoja uudestaan, loppuu into ongelman ratkaisemiseen ja homma siirtyy hamaan ikuisuuteen. Tänään minulla on onnekkaasti hetki omaa aikaa kun Hymypoika on mummilla ja isänsäkin on reissussa, joten jaksan hetken keskittyä koneen ääressä. :)

Ensinnäkin - ta-ta-daa! - elämäni ensimmäinen Revontuli-huivi. Tuo lilaraidallinen Ticotico-lanka oli kuumotellut minua kaupassa siitä asti kun ne Novitalta tulivat kauppoihin, mutta en ollut millään keksinyt sopivaa projektia ko. langalle. Sitten sattumalta joulushoppailun lomassa löysin Anttilasta alelaarista niin pistämättömän tarjouksen, että vannoutuneena teknomarttana nappasin siltä istumalta älypuhelimen kouraani ja googlasin lankahyllyn edessä seisten itselleni projektin. Revontuli-huivi on viehättänyt minua iät ja ajat, mutta sopivaa lankaa ei ole sattunut käsiini - vaan nyt nämä kaksi kaiherrellutta ongelmaa kohtasivat ja lopputulos on nähtävissä alla! :)

Revontuli pötköllään petissä.

Jännän kolmiulotteinen pinta.

Tähän huiviin lankaa meni vain 120g nelosen puikoilla ja lopputulos oli aavistuksen pienempi huivi kuin olisin toivonut omaan käyttööni. Pingotettuna huiville tuli kuitenkin mittaa 140 x 64cm, kun tein huivin ohjeen kerrosmäärän mukaisesti. Tästä en kuitenkaan lannistunut, vaan pingotusta odottamassa on Revontulen toinen tuleminen samasta langasta, johon vaihdoin huviksi vitosen puikot ja lisäsin kerroksia niin, että huiviin tuli yhteensä 10 reikäriviä, kun ensimmäisessä on 8. Raportoin aiheesta lisää jahka saan viimeistelyt tehdyksi. :)

Neuleiden pingotus on tällä haavaa haastavin projekti, sillä en saa töitä nuppineuloineen minnekään lukkojen taakse, vaan pikku apulaiseni Hymypoika olisi kovin mielellään näpräämässä neuloja irti. Viimeistelytyö vaatii siis hieman aikaa ja rauhaa, tai jonkin kuninkaallisen idean kanssaneulojiltani. Mihin te muut pingotatte neuletyönne pienten sormien ulottumattomiin? :)

Pidinpä tuossa taannoin myös Me&I-vaatekutsut, johon piti sitten kiireessä suunnitella tarjottavaa. Tuskailin tätä asiaa ystävälleni, joka pisti laakista reseptin maailman helpoimpaan (ja ehkä herkullisimpaan) feta-pinaattipiirakkaan. Piiras upposi vierailleni kuin häkä ja isäntä harmitteli illalla, ettei jäänyt rääppiäisiä. No ei se mitään haitannut, koska aineksia oli vielä revanssiin, joten seuraavana iltana herkuteltiin sitten ihan oman porukan kesken.

Iltanaposteltavaa a la Lentävä

En usko että ystäväni pahastuu, jos jaan reseptin kanssanne, joten tässäpä tämä:

Pinaatti-Fetapiirakka

Pohja:

100g rasvaa

2dl jauhoja

3/4tl suolaa

3rkl vettä

TAI esim. Pirkan valmis piirakkapohja (käytin itse tähän Sunnuntain ruis-perunataikinaa)

Täyte:

150g pakastepinaattia

125g fetaa

1/2 paprikaa

1 punasipuli (jonka unohdin kauppaan, joten käytin keltasipulia)

3dl emmental-raastetta

2 munaa

2dl ruokakermaa

+ mausteita, esim. timjamia, mustapippuria, jne. oman maun mukaan

* Lämmitä uuni 200 asteeseen.

* Painele taikina vuoan pohjalle.

* Sulata pinaatti ja laita se lävikköön valumaan.

* Sekoita kerma ja munat.

* Silppua sipuli ja paprika hyvin pieniksi (lisähelpotusta hommaan saa käyttämällä pakastettuja sipuli- ja paprikakuutioita!).

* Lisää pinaatti.

* Jos käytät öljyistä fetaa, valuta sekin lävikössä ja rouhi feta murusiksi.

* Lisää feta ja juustoraaste seokseen. Juustojen määrät eivät ole tarkkoja, voit muokata määriä oman makusi mukaan.

* Lisää mausteet, älä kuitenkaan liioittele, sillä pinaatti ei kestä kovin vahvoja mausteita. Itse en lisännyt lainkaan suolaa, eikä se sitä kaivannutkaan kun feta toi sopivasti suolaisuutta.

* Kaada seos pohjan päälle ja laita vuoka uuniin. Paistetaan tavallisessa uunissa 200 asteessa n. 30-50min. Oma uunini ei ole mikään tehopakkaus, joten n. 45min piiraaseen oli tullut kaunis väri ja seos oli hyytynyt.

* Jäähdytä, tarjoile ja herkuttele. :)

Piirasta kuvatessani keksin napata kuvan myös ikivanhasta virkkaustyöstäni, joka on kuulunut keittiökalustooni jo varmaankin viisi vuotta. Innostuin aikanaan Novitan Valo-Ville -langasta ja virkkasin huvikseni Novita-lehden ohjeella poron (joka taisi silloin olla tarkoitettu somisteeksi pipoon tai vastaavaaan). Pipoa en kuitenkaan tehnyt ja poroparkakin jäi käsityökoriin odottamaan aikoja parempia. Sitten virkkasin harmaan isoveikan jämistä patalapun ja keksin ommella porosen siihen kiinni. Reunat huolittelin rapuvirkkaamalla Valo-Villeä ja tuloksena oli kerrassaan herttainen patalappunen. :D Matkan varrella tuo on jo hiukan nuhraantunut ja sottaantunut, mutta toimiva peli edelleen.

Juokse porosein!

Ja vielä tähän ruokapainotteiseen kuvareportaasiin kuva ystävänpäivän herkutteluistamme. Sydämelliset leipäjuustoset nautittiin anopin tekemän tyrni-omenahillon kera ja ähkyhän siitä satsista tuli. :)

Ystävänpäivän iltanapostelut.

Ystävänpäivän päivitys

Tekniset hankaluudet vaivaavat jälleen, eikä koneeni halua lukea kamerani muistikorttia. En siis saa kuvareportaasia aikaan vielä. Puikoilta on päässyt kaksi Revontuli-huivia ticoticosta sekä Hymypojalle kauluri alpacasta.

SNY-kierros on vauhdissa ja olenkin kasaillut omalle salaiselleni kaikenlaista kivaa :) Jahka Hymypoika herää päiväuniltaan, lähdemme postituspuuhiin. :)

Eilen piipahdimme Päkiksen kanssa Ogelin lankamaailmassa ja napsin sieltä muutamat KnitPro-sukkapuikot alesta, sekä muutamia hyshys-juttuja. Oli kivaa, etenkin kun pidettiin vielä sen jälkeen ex-tempore peli-ilta Scrabblen merkeissä!

Hymypoika on ollut massupöpön kourissa ja nyt on kovin nuhainen, pieni polo.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! :)

Lupauksia, lupauksia...

Olen saanut jo lokakuussa Jadeketulta ihanan tunnustuksen, jota kyllä hieman nolottaa tänne laittaa, kun blogini ei paljonkaan ole sisältöä kerännyt viimeisen puolen vuoden aikana. Päätin ottaa kuitenkin tunnustuksen vastaan ja kääntää sen lupaukseksi: tänä vuonna aion olla tunnustuksen arvoinen ja blogata vähintään kaksi kertaa kuukaudessa! :) (Yleensä uudenvuodenlupaukseni on, että en aio tänäkään vuonna tehdä lupauksia, joita en voi pitää.)

Tunnustuksen saajan pitää tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle blogistille. 

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Siispä aivan aluksi haluaisin kiittää Jadekettua tunnustuksesta. :)

Tunnustus lähtee edelleen seuraaville kahdeksalle:
Elisa, Ihan pieniä unelmia, Päkäpään kotifarmi sekä kakkufarmi, Meidän maailma, Mimon ja Myyn menossa, Omppu-Pomppu. Poimikaahan kuva kotiin ja vastailkaa haasteeseen! :)

Sitten ne kahdeksan asiaa. Piti käydä lunttaamassa edellisestä tunnustuksestani, mitä olen jo kertonut, ettei tule toistoa. Mutta pistetääs vaikka tällaisia:

1. Liityin tänä talvena Marttoihin, kun huomasin paikallisjärjestön kokoontuvan omassa korttelissani.

2. Olen tällä haavaa koukussa Revontuli-huivin neulomiseen. Yksi on jo pingotusta vaille valmis ja kaksi kesken.

3. Tein toisenkin uudenvuoden lupauksen: aion inventoida lankavarastoni ja pitää tänä vuonna pienoista lankalaiharia. Haluaisin myös arkistoida koko lankavarastoni Ravelryyn.

4. Olen äitiyden myötä herkistynyt valtavasti. Itken milloin mistäkin asiasta. Luulin itkyherkkyyden liittyvän raskauden ja vauva-ajan hormonitoimintaan (raskaana ollessa itkin mm. paistaessani jauhelihaa) mutta huomaan toisinaan kyynelehtiväni jopa mainoskatkoilla.

5. Tykkään aivan valtavasti seurapeleistä; kuten Carcassonnesta, Monopolysta ja Aliaksesta.

6. Edelliseen liittyen: olen käynyt Carcassonnessa.

7. Herkuttelen mielelläni tummalla suklaalla ja punaviinillä.

8. Haluaisin asua Yhdysvalloissa, edes jonkin aikaa. Minua hiukan harmittaa, etten aikanaan uskaltautunut lähtemään vaihto-oppilaaksi.

Kuvareportaasia menneeltä vuodelta (osa 1)

Olin näköjään ehtinyt jo kuvatakin muutamia viime vuoden tuotoksiani, jotka eivät vielä ole päässeet kuitenkaan blogiin asti. Tässäpä pari käsistäni päässyttä:

Hymypojan torkkupeitto Novita Nalle Marjaretki -langasta. Innostuin dominoneule-tekniikasta ja haukkasin isohkon palan kun aloin tehdä pikkuruisista ruuduista peittoa. Ruudun koko on n. 9x9cm ja valmiin peiton mitat 87x57cm. Hyvin pieni pienen pojan torkkupeitto siis, kävisi ehkä enemmänkin vauvalle, mutta tuolla se pyörii taaperon sängyssä lisälämmikkeenä. :)

Nallea tuohon meni parisataa grammaa ja tein muutaman lisäruudun Woolin jämistä. Viimeistely on luonnonvalkoista Novita Woolia.

Hymypojan tilkkupeitto

Dominoneule ja raidoittuva lanka tekevät hauskoja kuvioita.

Mieheni Hiitolan sukat valmistuivat myös. Lankana niissä on TeeTeen Pallas. Langanmenekkiä en tietenkään kirjannut ylös aikanaan, mutta valmiiden sukkien paino näyttää olevan rapiat 180g. :)

Hiitolan sukat.

Raitaa ja neulepintaa.

Sukka tekijänsä jalassa.

Hiitolan sukat oli oikein mukava projekti, koska yllätin itseni neulomalla 2,5mm puikoilla. Olen kärsimätön neuloja, joka haluaa heti valmista, mutta tällainen neulemalli, jossa on raitaa ja erikoista pintaneuletta edistyy kivasti, kun vielä pitää neuloa tämä yksi mallikerta ja jos vielä tuohon raitaan asti ja... :) Sukkien saajalle oli mieleistä myös se, että sukat ovat Karjalan väreissä.

Paluu blogikartalle

Työn määrä on yllättänyt Lentävän. Paluu töihin heinäkuussa oli todella tervettä vaihtelua kotielämään, mutta on todella ollut pois kaikenlaisesta mukavasta harrastamisesta, sosiaalisesta elämästä nyt puhumattakaan.

Nyt on kuitenkin taas uuden vuoden lupausten aika ja ensimmäisenä päätän taas elvyttää tämän blogini. :)

Vauhtia siihen olen päättänyt jälleen ottaa netin neulontayhteisöstä; toisin sanoen olen mukana jälleen kevään SNY-kierroksella! Toivotankin mukavaa kevättä ja paljon kivoja yllätyksiä kaikille SNY-kierroksella mukana olijoille! :)

Kevättä kohti!

Neulomuksia on valmistunut viime vuoden puolella jonkin verran enemmän kuin listaus antaa ymmärtää, yritän laitella kuvia tässä pikkuhiljaa.

Hymypoika kasvaa valtavaa vauhtia, pian hän on jo 1v 9kk! Puhe on kehittynyt valtavasti ja juttua tulee aivan taukoamatta. :)

Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Pidän teidätkin siitä ajan tasalla - toivottavasti joku käy täällä vielä kurkistelemassa, eivätkä kaikki luule Lentävän lentäneen muualle! :)

Kesäpuuhat pähkinänkuoressa

Elokuinen tervehdys! Harmikseni blogin päivitys on ollut todella olematonta koko kesän. Tosin ehkä voin olla ylpeä siitä että kesäpuuhissa on mennyt aikaa niin roimasti että en yksinkertaisesti ole malttanut istua keskittymään blogipäivitykseen.

Lisäksi minulla on surkean vähän kuvia mistään, koska kamerani hajosi alkukesästä kun pudotin sen maahan. Objektiivin vaihtoon meni kuukausi ja tuhottomasti rahaa, lisäksi jouduin vielä viemään kameran takaisin, koska ohjelmavalintakiekko oli mennyt huollossa epäkuntoon. Viimeiseksi niitiksi luulin jo hukanneeni kamerani männä viikonloppuna, mutta olinkin vain epähuomiossa ottanut sen laukustani pois ja laittanut täysin epäloogiseen paikkaan piiloon. Kovan onnen kamera!

Aloitin työt heinäkuun viimeisellä viikolla ja Hymypoika on viihtynyt isin ja mummin seurassa hienosti.

Puikot ja koukut ovat olleet myös lomalla, jota hieman kadun, sillä minulla olisi muutamakin tilaustyö vielä aloittamatta ja nyt töiden alettua minulla on entistä vähemmän aikaa neulomiselle. Mutta SNY:n syyskierros alkaa ja aion taas palata käsityömielessä ruotuun! Ehkäpä sitten tulee taas hieman neulepainotteisempaa kuvamateriaaliakin.

Loppukesän lämpöä ja valoa kaikille, jotka tänne vielä piipahtelevat hiljaiselosta huolimatta! Lopuksi vielä pieni kuvareportaasi kesäpuuhistamme:

Ilta-aurinkoa omalla parvekkeella

Grilliherkkuja - tässä halloumia, broilerifilettä sekä salaattia.

Lentokonespottailua EFHK:lla

Automatkailua mummolaan

Kesäisiä aarteita

Lentävän leipomuksia - mansikkahyydykekakku minttudominopohjalla, slurps!

Joku oli jättänyt minulle viestin ratikan penkin selkänojaan.

Taisin joskus keväällä mainita ikuisuusprojektistamme nimeltä parveke. Saimme sen viimein siivotuksi ja järjestellyksi ja lopputulos on mitä ihanin viherhuone. Sormeni syyhyävät jo ensi kesän kylvöksiä ajatellessa, tämän kesän tuotokset kun olivat lähinnä eksperimentaalisia ja eivät tosiaan kovin tuottoisia, saati hyvin hoidettuja. Jotain pientä iloa ja ainakin silmäniloa niistä kuitenkin on!

Yleiskatsaus maiseman kera

Kasvillisuutta

Viljelynurkkaus

Palstalle kylvämistäni avomaankurkuista jäi kolme tainta yli, joten tökkäsin ne vasiten parvekelaatikkoon. Kurkku viihtyi parvekkeen lämmössä yli odotusteni ja kukkii vielä elokuussakin aivan hulluna.

Samassa laatikossa kukoistaa myös basilika; ruohosipuli ja jääsalaatti hieman nihkeämmin.

Päkikseltä saamani ananaskirsikka menestyy myös hienosti.

Cantaloupemelonin siemenet tuottivat tämänkaltaista kasvustoa. Hedelmää en niistä saa, koska ne kasvavat ilman lannoitetta pikkuruisissa purnukoissa, mutta pieni innostus iski kokeilemaan samaa ensi kesänä kunnon astiaan lannoitteen kera! :)

Kirsikkatomaatti olisi ehkä myös kaivannut lannoitetta, isomman ruukun ja vieläkin reilummin vettä, mutta tätä kirjoittaessa siinä on jo kolme raakiletta kypsymässä.

Kukkakaalin taimia on palstalla parisenkymmentä ja nämä kaverit jäivät odottamaan kasvamistaan.

Sitruunabasilika ja timjami ja nykyään myös muutama oksa ilmeisesti oreganoa, jonka luulin jääneen itämättä.

Villirucolaa ja vähän sitä sun tätä - yhdistin tähän laatikkoon itämättömistä idätysastioista jääneen mullan ja kuinka ollakaan, multaan jääneet siemenet itivät kuitenkin.

Herkullinen tuotos! Jos jokainen kukinto olisi tuottanut hedelmää, olisin saanut ainakin 50 kurkkua, mutta sato jäänee kuitenkin laihanlaiseksi.