Loppukesän kuvasatoa

Aina kun intoudun blogaamaan kuvia, iskee jokin tekninen pieru. Ensin Picasa ei suostunut tuomaan kuvia kameran muistikortilta, joten olen siirtänyt kuvat ensin suoraan kansioihin ja sitten muokannut ne Picasassa. Nyt mokoma Picasa ei suostunut lukemaan kuvakansiossa olevia kuvia, joten jouduin taas tekemään ylimääräisiä taikatemppuja kuvien saamikseksi blogikuntoon. On tämä teknomarttailu vaikeaa.

Vaikeuksien kautta jonkinlaiseen voittoon nyt kuitenkin:

Vierailimme Päkiksen ja lasten kanssa Korkeasaaressa, josta muutama otos alkuun.

Gepardin ruoka-aikaa odotellessa.

Nälkäinen gepardi.

Hymypoika ja sarvieläin.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Edellisessä postauksessa mainitsemani sytomyssy pääsi myös kuvaan. Hirmu kätevästi peilin kautta rajattu kuva, eikös? ;) Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, pipo on sen verran väljä että se varmaan mahtuu miehenkin päähän. Päätin jättää kukkakoristeen tekemättä ja toimittaa myssyn sellaisenaan. Väri on ainakin pirteä! Lankana Mandarin Petit ja ohjeen sain kirjastosta printattuna, jäljitin sen kuitenkin tänne Seijasiskon blogiin.

Aurinkoinen sytomyssy.

Appivanhemmat tulivat pitkän matkan takaa visiitille viime sunnuntaina ja iltapalaksi pyöräytinkin sienipiirasta, jossa oli viimesyksyisiä suppilovahveroita sekä tämän syksyisiä kantarellejä. Piiraasta tuli melkoisen hyvä noin ensimmäiseksi yritykseksi. Sovelsin siihen aiemmin täällä julkaisemaani feta-pinaattipiirakan ohjetta vaihtaen oikeastaan vain pinaatin sieniksi. Ja hyvin toimi!

Iltapalaa vieraille.

Parvekepuutarhasta koristusta salaattiin.

Sytomyssyn myötä poiki pieni virkkausinnostus, ja toissakeväisen SNY:ni lähettämät, pitkään marinoidut farkunsiniset Samos-langat pääsivät vihdoin koukulle. Ohjeen löysin googlaamalla, mutta en ottanut linkkiä talteen. Alkuperäinen lakki on kuitenkin tämä, ohjekin löytyi jostain mutta sovelsin sitä joka tapauksessa hieman. Koristin lakin keväällä Tallinnasta tuomillani tähtiniiteillä ja lakista tuli ainakin omasta mielestäni melkoisen makea! :)

Hymypoika sisustukseen sopivissa väreissä.

Virkkasin Samosta sormet verillä 3:sen koukulla, koska halusin lakista riittävän jämäkän. Tuskailuni tuotti tulosta ja lakki pysyy kuosissaan hienosti. Näitä voisin tehdä lisääkin, projekti oli sopivan hauska ja haastava. Lipasta tuli aika leveä, se ulottuu melkein korvasta korvaan. Ensi kerralla voisin kokeilla jokusen sentin kapeampaa lippaa.

Stara lätsineen.

Meillä alkaa uudenlainen arki ensi viikolla, kun Hymypoika aloittaa perhepäivähoidon. Olemme jo käyneet tällä viikolla tutustumassa uuteen hoitajaan ja hoitokavereihin ja toistaiseksi kaikki vaikuttaa oikein mainiolta. Tuntuu ihan hyvältä, että saimme perhepäivähoidosta paikan. Laitoin hakemukset aika viime tinkaan ja luulin päiväkodin olevan ainoa vaihtoehto lyhyellä varoitusajalla, mutta yllättäen perhepäivähoidossa onkin tilaa enemmän. Se sopiikin meille mainiosti.

Nyt toivotan kaikille mainiota viikonvaihdetta ja otan kahvikupin ja revontulihuiviprojektin sohvalle kavereiksi.

Lankalauantain hotellikuolema

Pääsiäisviikonvaihde livahti mennä työreissulla. Onneksi olin kaukaa viisas ja varasin 3,5mm bambuvirkkuukoukun sekä SNY:n lähettämät ihanat langat matkaan, kera uusimman Suuri Käsityö -lehden. Turun Sokos Hotel Hamburger Börsin lakanoissa pötkötellen syntyikin afrikankukka kavereineen.

If you're going to Turku San Fransisco,
be sure to crochet wear some flowers
in your bed hair

Afrikankukat ovat olleet mielessäni jo pitkään ja jollain ihmeellisellä telepaattisella tavalla Suuri Käsityö julkaisi Käspaikan ohjeen juuri samaan aikaan, kun SNY:ni lähetti minulle nuo suloisen väriset pikku lankakerät. SNY itse ehdotteli isoäidinneliöitä, mutta nuo kukat ovat kyllä aivan täydellinen projekti tälle langalle! Lopputulos jääköön vielä yllätykseksi, ehkä jopa tekijälle itselleenkin... ;)

Tässä lupaamiani kuvia vauvan pipoista Jorvin synnytysosastolle:

Novita Luxus Alpaca

Novita Luxus Alpaca & Novita Wool

Novita Miami - tämän pipon aion vielä tehdä Hymypojankin koossa.

Novita Samos

Koko nelikko ryhmäkuvassa.

Pipojen neulominen on hauskaa! Kaikki neljä ovat omasta päästä käsin, on kivaa tehdä tällaisia pieniä töitä ja harjoitella samalla erilaisia neulepintoja ja kavennuksia. Nuo Alpacasta tehdyt pipot ovat todella pieniä, mutta luotan siihen että Jorvissa syntyy aivan superpikkuisiakin vauvoja, joiden päähän nuo ovat kuin valettuja. Tuo oma vauva alkaa olla jo niin iso, ettei oikein tahdo enää edes ymmärtää kuinka pieniä pipoja vauvan päähän kuuluu neuloa. :)

Tänä vuonna ei taida tulla Lentävän Langoille kovin montaa päivitystä ilman Revontuli-huivia... tässäpä viimeisin:

Porkkana-Revontuli pötköllään pedissä.

Tämä Revontuli sai alkunsa puolileikillään, kun pläräsin Hymypojan kummitädin, Makan, lankavarastoja. Sieltä käteeni osui kerä Novitan Polku-lankaa, väriskaalana porkkana. Viikonloppuinen kyläreissu muuttui neulekerhoiluksi ja projekti jäi marinoitumaan Makan lankakoriin. Oli ihan hauskaa, että minulla oli kyläprojekti odottamassa, mutta lopulta alkoi kuumottaa ajatus työn valmistumisesta vielä tänä vuonna. Ja niinhän tuo syntyi! Lankaa kului lopulta vähän toista kerää (nappasin toisen kerän Anttilasta männä viikolla), joten Makalle säästyy vielä vajaa kerä lankaa johonkin muuhun. Ja huivista tuli aivan mielettömän kaunis, kuten voitte kuvasta päätellä.

Polku oli yllättävän haasteellinen neulottava, eikä vähiten sen solmuuntumisen ja huopumisen vuoksi. Molemmat kerät olivat kerän sisältä aivan tuhannen solmussa, siis todella, käsissäni oli pari kertaa tuntikausien selvittelytyö, kun kesän sisältä pullahti aivan toivoton, sotkuun huopunut lankamytty! Jouduin katkaisemaan langan pariin otteeseen ja sehän ei laiskalle lankojen päättelijälle passaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen ja se toivottavasti pitää Maka-kummin niskan lämpöisenä. :)

Lopuksi vielä Hymypojan pääsiäiskuulumisia:

Kinder ja Puuha-Pete (eli Hyy-Pete, niinku meilpäi sanotaa)

Maailma Hymypojan silmin - äidin kameralla, tottakai. ;)

Hymypojan pääsiäinen meni Mummin kanssa, koska muu perhe oli pieninä palasina maailmalla: äiti Turussa ja isä Jyväskylässä. Olivat käyneet Haltialassa katsomassa lampaita ja kanoja. Kaupunkikulttuuriakin oli opittu; Hymypoika osaa sanoa hienosti "raitiovaunu"! :D

Jokohan se olisi kuvareportaasin aika?

No olisihan se. Härifrån tvättas:

(Pahoittelut kuvien ajoittaisesta sumuisuudesta. Joku pieni rasvakäsi oli onnistunut töhnäämään kamerani linssin, enkä tajunnut sitä kuvia ottaessani, enkä jaksanut linssipesun jälkeen enää ottaa uusia.)

Hymypojan kauluri Novitan Alpacasta valmistui jo iät ajat sitten mutta kuva on jäänyt ottamatta, koska kauluri meni suoraan puikoilta käyttöön ja on ollut kovassa käytössä siitä asti. Tässäpä siis kaulurimontaasi iloksenne:

Hymypoika ei halunnut poseerata, mutta Muumipeikko kelpasi kaulurimalliksi.

Siinä lötköttää. Maton pesu olisi näemmä tarpeen. ;)

"Muumipeikko ittuu tiinä!" - Käy se näemmä muumin viitastakin!

Kaulurin ohje löytyi TT:n sivuilta pienen googlauksen tuloksena. Koska kauluri tuli kiireelliseen tarpeeseen, halusin mahdollisimman simppelin ohjeen ilman kikkailuja, kavennuksia tai silmukoiden poimimista. Ja mikäs sen helpompaa, kuin "neulo kaksi neliskanttista kappaletta, yhdistä ne sukkapuikoille ja neulo suljettuna joustinta". :)

No siihen huovutusproggikseen sitten. Ensin neulottiin mallitilkku:

Mallitilkun mittausta #1

Mallitilkun mittausta #2

Sitten se heitettiin koneeseen koehuopumaan:

Mallitilkun mittausta #3

Mallitilkun mittausta #4

Pitkällisten ja piinallisten matemaattisten laskelmien tuloksena totesin, että 200g lankaa ei mitenkään riitä läppärinsuojukseksi ainakaan tälle koneelle. Mutta päättäväinen neuloja tekee sen silti. ;) Tässä toinen kerä jo loppusuoralla ja kappaleella korkeutta n. 20cm.

Hiljaa hyvä tulee.

Kyllä se siitä siis! Ja jos ei, niin ei se mittään, tuosta langasta voi tehdä taatusti ihan mitä vaan. :) Pikkupussukat kiiltelevät jo mielessäni, tai jopa iPhone-pussukan toinen tuleminen!

Mitä naisella ei koskaan ole liikaa? No tietenkään timantteja, kenkiä eikä laukkuja. Suuren Käsityölehden laukkuohje sai minut haikailemaan ompelutaitojen perään. Onneksi ne eivät ole kaukana, vaan melkein naapurissa: Päkis, tuo rakas sielunsiskoni, innostui kassiohjeesta ihan toden teolla ja kankaatkin löytyivät varastosta. Meni päivä, vähän toista ja siinä se on!!

Ihana ihana ihana!

Uusi laukku!

Sisältä yllättävän pirtsakka!

Mitkä tereet, mikä vuori!

MUOKKAUS 4.4.2012: Lueskelin tämän kirjoituksen uudelleen ja innostukseni lomasta saattaa ehkä saada sen kuvan, että olisin ommellut tämän kassin itse. Jos jollekin jäi sellainen käsitys, pahoittelen! Minähän en osaa ommella edes henkeni pitimiksi, vaan kassin teki todellakin ystäväiseni Päkäpää. Minä olen vain autuas ja onnellinen kassin omistaja, joka riemuitsee ompeluhullun ystävänsä kätten taidoista. <3

Laukkujen kanssa olen toisaalta addikti, toisaalta vähän liiankin järkevä. Ylihinnoitellut merkkilaukut eivät juurikaan iske, paitsi jos hinnan takana on oikeasti laatua ja käytännöllisyyttä. Tätä on mielestäni Longchampissa. Ostin ensimmäisen Longchampini; ihanan, violetin ja ison kauppakassin kokoisen laukun Toulousesta 2010 syksyllä ja tykästyin siihen ihan todella. Kokoontaitettavuus ja säänkestävyys yhdistettynä kivaan väriin ja tilavaan kokoon veivät sieluni ja harkitsin pitkään toista, vähän pienempää, kunnes Stuttgartin lentoasemalla vastaani käveli tämä:

Titipä hyvinnii tyy!

Keskikokoinen, pitkillä olkahihnoilla varustettu tummansininen kassi, aivan käsittämättömän kauniilla lintukirjailulla. Voitteko kuvitella, että tätäkin piti vielä miettiä ainakin neljä hypistelykertaa, kunnes viimein joulun alla päätin, että nyt haluan ostaa itselleni jotain, kun toisessa kädessä kiristi taas kerran kahdeksan kiloa tuliaisia kaikille muille. Enkä ole katunut. Se on ihana. :)

Ihanata viikonloppua kaikille! Omani menee työn merkeissä, vaikkakin tämän illan saa huilia vielä ennen huomista työyörupeamaa. Ottakaahan rennosti! :)

Herkutellen laskiaistiistaina

Smoothiepäivä oli tänäänkin ja muistin jopa ottaa tuotoksesta valokuvankin. :) Blogailuun palaaminen on vaikeaa, kun en koskaan muista napsia kuvia tekeleistäni odottamaan päivittämistä. Viime vuoden neuleistakin osa on kuvaamatta ja dokumentoimatta - siispä te jotka saitte minulta neulottuja lahjoja viime vuonna, odottakaa vaan, saatte paparazzivieraan. ;)

Hymypoika ja välipalaherkku

Äidillekin nannaa.

Neulomusten sarja päivittyy muutaman tekeleen osalta. Sain viikonloppuna viimein tuon isomman Revontulen pingotetuksi ja tässä se nyt sitten on. Monilla neuleblogaajilla on utelias kissa änkemässä neulekuviin, mutta minullapa onkin utelias termiitti. ;)

Hymypoika ja Revontuli

Revontulen toinen tuleminen.

Edellinen Revontuleni on nähtävissä täällä. Mittaa toiselle tulemiselle tuli n. 144 x 67cm, eli lopputulos ei juurikaan eronnut ensimmäisestä. Matemaattinen päättelykykyni ei nyt oikein riitä ymmärtämään miksi..? Kauniita ovat molemmat huivit kaikesta huolimatta ja näitä huiveja teen mielelläni vielä lisääkin. :)

Hymypojalle on tullut väkerretyksi jos jonkinlaista pientä, mm. nämä villasukat Novitan Nalle Marjaretkestä (sitä jäi kuin jäikin tähteeksi tilkkupeittoprojektista). Ohje oli omasta päästä.

Liikkuvan maalin kuvaaminen on haastavaa...

Hymypojan mummokin oli innostunut tuosta raidoittuvasta Nallesta ja Hymypoika sai ystävänpäivänä postin mukana kivan kortin ja uudet saapassukat. Kiitos niistä, ovat suloisen väriset!

Oikealla mummon neulomat sukkaset, vasemmalla äidin. :)

Onpahan minulla nytkin jotain puikoilla. Flunssapäivien ratoksi keksin että minulla itselläni ei ole vielä tarpeeksi villasukkia. :D Sukkakipinä iski taas, kun kaivelin lankavarastojani ja käteeni osui kerä ihanan väristä Novitan 7-Veljestä Raitaa. Pelkän perussukan vääntäminen aikuiseen jalkaan on tunnetusti puuduttavaa, joten pientä jekkua piti keksiä ja tältä näyttää tähänastinen aikaansaannos:

Raitaa ja palmikkoa.

Palmikko lähikuvassa.

Palmikkokuvion nimeä en tiedä, enkä katsonut siihen mallia mistään. Omani se ei silti tokikaan ole. :) Siinä on 8s ja 6krs mallikerta ja 2n molemmin puolin. Joka 6. kros siirretään 2s apupuikolle työn taakse, neulotaan 2o, apupuikolta 2o, siirretään 2s apupuikolle työn eteen, neulotaan 2o ja apupuikolta 2o.

Muutoin sukat ovat aika lailla perusohjeen mukaan tehdyt, vetelin silmukkamäärät taas kerran hatusta (mallitilkuthan ovat aloittelijoille ja hifistelijöille..?). Varresta tuli erittäin passelin kokoinen, mutta teräosaan kavensin hieman liikaa, kun en tahtonut uskoa että tuo palmikkokuvio vetää neuletta kasaan aika tavalla. Kyllä tuo edelleen jalkaan mahtuu ja tykkään muutenkin enemmän napakasta, kuin lötköstä sukasta.

Kuvaan ne sitten teille vielä uudestaan jahka ovat valmiit, niin näette hieman imartelevamman otoksen. Näyttävät tuommoisilta luiruilta kun eivät ole jalassa. :D

Juhlahumua ja murheen alhoa

Onnea äidit, mummut, mammat, emot ja mutsit! 8.5.2011

Viikonloppu oli juhlien aikaa. Hymypoikamme syntyi maailmaan 6.5.2010 klo 12:57 Kätilöopiston sairaalassa ja nyt meidän pikkuruinen rakkauspakkauksemme on tullut jo vuoden ikään. Paljon onnea mamin kulta. <3

Syntymäpäiväsankari takapihan hiekkiksellä. :)

Varsinaisena syntymäpäivänä emme järjestäneet ihmeempää ohjelmaa, sillä samalle viikonlopulle osuu myös äitienpäivä ja olimme sopineet viettävämme Hymypojan juhlat mummolassa kummien kanssa. Paketteja oli kuitenkin avattavaksi jo perjantaina ja pikkumies ilahtui selvästi jokaisesta. :) Kiitos kaikille muistaneille! Erityisesti kiitän SNY:täni, joka oli huhtikuun pakettiin kääräissyt myös Hymypojalle synttärilahjan. Paketista paljastui todella hieno juttu: mustalehtinen valokuva-albumi, johon ihanainen SNY:ni oli itse neulonut todella upeat kannet! Lanka vaikuttaa tutulta, ihan kuin olisin siitä neulonut joskus jotain pussukoita, kirjavaa ja hiukan kimaltavaa kultalankaa seassa. Albumi tulee taatusti käyttöön ja tietenkin sinne laitetaan Hymypojan kuvia! :) Kiitos oikein paljon! :)

Neulekantinen valokuva-albumi

Mustille lehdille voi kirjoittaa kuvatekstit hopeatussilla!

Otsikosta voi päätellä, että ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Olimme mummolassa juuri käymässä kahville ja puhalsimme Hymypojan synttärikakun kynttilää, kun tuo pieni vikkeläsormi onnistui nappaamaan käteensä kummitätinsä teemukin, johon oli juuri kaadettu kiehuvan kuumaa vettä. Vesi kaatui tietenkin pojan päälle ja sairaalareissuhan siitä seurasi. :'(

Tilanne ikuistui kameran kortillekin - vain nanosekunnin
myöhässä nappasin mukin pojalta pois, vedet olivat jo sylissä :(

Olimme onneksi aivan kivenheiton päässä Lastenklinikalta, jossa saimme välittömästi ensiapua ja erittäin hyvää hoitoa. Hymypoikaa viilennettiin ensin BurnFree-kääreillä ja annettiin parasetamolia ja ibuprofeenia oikein miehen annokset. Aikansa itkeskeltyään pieni sankarini nukahti ja viilennysaine sai vaikuttaa rauhassa.

Äidin urhea pieni mies nukahti saatuaan kipulääkettä ja viilentävää käärettä.

Sitten lääkäri tuli tarkastamaan vauriot, jotka olivat onneksi pinnallisia ja enimmäkseen 1. asteen vammoja. Vesi oli osunut ainoastaan rintakehään ja vatsalle, ei luojan kiitos kasvoihin tai vaippa-alueelle. Muutamasta kohdasta iho oli rullalla, mutta mitään syvempiä vammoja pojalla ei ollut. Palaneisiin kohtiin laitettiin Flamazine-tuppoja ja koko ukkeli käärittiin komeasti pakettiin. Jälkihoidoksi kipulääkettä kotona ja tiistaina kontrollikäynnille Lastenklinikalle, jossa toivon mukaan riisutaan jo  nuo paksut ja kuumat siteet pois.

Hymypojan uusi kimono.

Pieni Hymypoikamme on ollut koko koettelemuksen ajan maailman urhoollisin ja reippain. Kotiutumisen jälkeen poika ei ole osoittanut minkäänlaisia kipuilun merkkejä, eikä ole kiukunnut kääreistään. Touhuilu, nukkuminen ja syöminen ovat sujuneet ihan entiseen malliin. Vanhempien, isovanhempien, kummien ja serkkujen henkisiä haavoja paikkaillaan todennäköisesti kauemmin, kuin näitä palovammoja.

Elämäni toisen äitienpäivän aamu alkoi kuitenkin oikein mukavissa ja valoisissa merkeissä. Rakkaani valmisti minulle aamiaisen ja kävi aamulla Hymypojan kanssa poimimassa valkovuokkoja. :) Sain suuren ja ihanan lahjan jo edellisenä päivänä, kun armaani osti minulle uuden tietokoneen tuon lahonneen Acerini tilalle. Nyt kirjoittelenkin teille erittäin tyylikkäällä Fujitsu Lifebookilla! :) Sain lahjaksi myös toivomani alusvaatteet, sekä hartaasti odottamani Jean M. Untinen-Auelin kirjan Maalattujen luolien maa. Vieläpä kirjakaupasta oli tarttunut Risto Jarlan Lapinlahden Linnut -sarjis, sekä söpö teos Lasten ajatuksia äidistä, jota lainaan tähän loppuun:

"Jos haluaa viettää kivan aamun äidin kanssa, kannattaa muistaa pestä hampaansa."

-Jannick 9v.-

Vapun jälkeistä elämää

Vappu vietettiin nostalgisissa tunnelmissa, Hymypojan pikkuruisia vaatteita pläräten. Otin ystäväni kanssa pöydän uuden lastenvaatekirppis Piilon avajaisviikolta ja tulihan noita bodyja ja potkareita viikkailtua varmaan pitkälti toista sataa. Lisäksi kestovaippoja, pikkutarvikkeita, tossuja, myssyjä ynnä muuta.

Piilo on muuten mainiolla konseptilla tehty kirppari. Tila ei ole valtavan suuri, mutta se ei todellakaan haittaa - pöytiä on runsaasti ja tilaa on myös kierrellä ja plärätä ja kyykkiä. :) Teinpä muiden myyjien pöydistä muutamia pieniä löytöjä Hymypojallekin. Lapsille on Piilossa oma leikkinurkkaus ja myynnissä on myös retrokankaita, käsintehtyjä tuotteita ja erilaista pientä design-tuotetta. Ja tämä ei sitten ole maksettu mainos... ;)

Käväisin taannoin Novitan LankaDelissä ja siellä on nyt myynnissä erä kaivattua keltaista 7-Veljestä lankaa. Tästä mainittiin jo klubikirjeessäkin, mutta kaikillehan se ei tule. Ostin itselleni pieniä heräteostoksia, mm. hopeanväristä Malibua, joka ehkä muuntuu joksikin tämäntapaiseksi, tai sitten ehkä joksikin ihan muuksi... :) Isommat projektit ovat nyt muutenkin pienellä tauolla, mutta telkkaria katsellessa olen värkännyt Nalle Kukkaketo -langoista dominoneliöitä. Dominoneuletekniikka on helppoa ja mukavaa ja noilla pätkävärjätyillä langoilla tosi kivaa, kun ei pyöri useita lankanöttösiä sylissä ja lattioilla. Joku pieni peitontapainen noista voisi aikanaan syntyä, katsellaan. :)

Perjantaina vietetään Hymypojan 1-vuotissyntymäpäivää. Itse juhlat pidetään sunnuntaina mummolassa äitienpäivälounaan merkeissä. Hymypojan toiset kummit ja isovanhemmat ovat Itä-Suomessa kaukana meistä, joten pidämme siellä sitten vielä erikseen juhlat, kunhan olemme taas menossa sinnepäin. Poika itse on räkätaudissa, kuten näköjään nyt koko muukin perhe, joten voi olla että juhlimme melkoisen matalalla profiililla, peiton alla.

Tekniikka toimii, ainakin hetkellisesti...

Olen löytänyt näköjään optimaalisen asennon tälle läppärille, jossa sen latauspiuha pysyy paikoillaan, eikä kone sammu minuutin välein. Lisäksi muistin, että kortinlukijan lisäksi kuvat voi siirtää USB:lla! Joten seuraa Lentävän kuvareportaasi á la Maaliskuu. :)

Hymypojan Samostakki:

Hymypoika farkkutakissaan

Selvyyden vuoksi takki ilman poikaa - on hiukan hankalaa saada liikkuvasta maalista hyvää neulekuvaa... :)

Väsäsin omasta päästä takkiin tuollaiset "taskuläpät", tosin ne näyttävät ehkä epämuodostuneilta. :)

"Menen tänne sohvan taakse suorittamaan laadunvalvontaa."

Kevään ensimmäinen lentoretki tehtiin viime sunnuntaina. Plaani oli karusti EFHF-Nokka-Deger-EFHF ja tarkentui sittemmin ollen "Pieni pyrähdys rannikkoa pitkin itään, mutta vastaantulevan suttusään takia käännös kohti pohjoista. Läpäri Hyvinkäällä ja takaisin Malmille." :)

Menopeli OH-KAS

Maasto alkaa näyttää elävämmältä kun puut eivät ole lumen peitossa. Aurinkokin näyttäytyi. :)

Telkkarista tuli piirrettyjä.

Pyöreä tönöttää ilta-auringossa.