Loppukesän kuvasatoa

Aina kun intoudun blogaamaan kuvia, iskee jokin tekninen pieru. Ensin Picasa ei suostunut tuomaan kuvia kameran muistikortilta, joten olen siirtänyt kuvat ensin suoraan kansioihin ja sitten muokannut ne Picasassa. Nyt mokoma Picasa ei suostunut lukemaan kuvakansiossa olevia kuvia, joten jouduin taas tekemään ylimääräisiä taikatemppuja kuvien saamikseksi blogikuntoon. On tämä teknomarttailu vaikeaa.

Vaikeuksien kautta jonkinlaiseen voittoon nyt kuitenkin:

Vierailimme Päkiksen ja lasten kanssa Korkeasaaressa, josta muutama otos alkuun.

Gepardin ruoka-aikaa odotellessa.

Nälkäinen gepardi.

Hymypoika ja sarvieläin.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Edellisessä postauksessa mainitsemani sytomyssy pääsi myös kuvaan. Hirmu kätevästi peilin kautta rajattu kuva, eikös? ;) Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, pipo on sen verran väljä että se varmaan mahtuu miehenkin päähän. Päätin jättää kukkakoristeen tekemättä ja toimittaa myssyn sellaisenaan. Väri on ainakin pirteä! Lankana Mandarin Petit ja ohjeen sain kirjastosta printattuna, jäljitin sen kuitenkin tänne Seijasiskon blogiin.

Aurinkoinen sytomyssy.

Appivanhemmat tulivat pitkän matkan takaa visiitille viime sunnuntaina ja iltapalaksi pyöräytinkin sienipiirasta, jossa oli viimesyksyisiä suppilovahveroita sekä tämän syksyisiä kantarellejä. Piiraasta tuli melkoisen hyvä noin ensimmäiseksi yritykseksi. Sovelsin siihen aiemmin täällä julkaisemaani feta-pinaattipiirakan ohjetta vaihtaen oikeastaan vain pinaatin sieniksi. Ja hyvin toimi!

Iltapalaa vieraille.

Parvekepuutarhasta koristusta salaattiin.

Sytomyssyn myötä poiki pieni virkkausinnostus, ja toissakeväisen SNY:ni lähettämät, pitkään marinoidut farkunsiniset Samos-langat pääsivät vihdoin koukulle. Ohjeen löysin googlaamalla, mutta en ottanut linkkiä talteen. Alkuperäinen lakki on kuitenkin tämä, ohjekin löytyi jostain mutta sovelsin sitä joka tapauksessa hieman. Koristin lakin keväällä Tallinnasta tuomillani tähtiniiteillä ja lakista tuli ainakin omasta mielestäni melkoisen makea! :)

Hymypoika sisustukseen sopivissa väreissä.

Virkkasin Samosta sormet verillä 3:sen koukulla, koska halusin lakista riittävän jämäkän. Tuskailuni tuotti tulosta ja lakki pysyy kuosissaan hienosti. Näitä voisin tehdä lisääkin, projekti oli sopivan hauska ja haastava. Lipasta tuli aika leveä, se ulottuu melkein korvasta korvaan. Ensi kerralla voisin kokeilla jokusen sentin kapeampaa lippaa.

Stara lätsineen.

Meillä alkaa uudenlainen arki ensi viikolla, kun Hymypoika aloittaa perhepäivähoidon. Olemme jo käyneet tällä viikolla tutustumassa uuteen hoitajaan ja hoitokavereihin ja toistaiseksi kaikki vaikuttaa oikein mainiolta. Tuntuu ihan hyvältä, että saimme perhepäivähoidosta paikan. Laitoin hakemukset aika viime tinkaan ja luulin päiväkodin olevan ainoa vaihtoehto lyhyellä varoitusajalla, mutta yllättäen perhepäivähoidossa onkin tilaa enemmän. Se sopiikin meille mainiosti.

Nyt toivotan kaikille mainiota viikonvaihdetta ja otan kahvikupin ja revontulihuiviprojektin sohvalle kavereiksi.

Teknomartan päivitys

Latasin puhelimeeni Blogger-ohjelman ja tämä päivitys tulee puhelimen kautta. Toivon mukaan saan näin aikaiseksi pikakuulumisia kuvien kera hiukan useammin eikä tarvitse vedota kiireisiin (lue: laiskuuteen).

Kävin taannoin lähikirjastossamme järjestetyssä virkkaustapahtumassa, jossa ohjelmassa oli sytomyssyjä ja isoäidinneliöitä. Yksi auringonkeltainen sytomyssy syntyi Mandarin Petit -langasta. Siitä poiki lyhyt virkkauskipinä, jonka tuloksena Hymypojalla onkin nyt uusi päähine. :) (kuvaa siitä myöhemmin)

Nyt katson onnistuuko tämän julkaisu... :)

Lankalauantain hotellikuolema

Pääsiäisviikonvaihde livahti mennä työreissulla. Onneksi olin kaukaa viisas ja varasin 3,5mm bambuvirkkuukoukun sekä SNY:n lähettämät ihanat langat matkaan, kera uusimman Suuri Käsityö -lehden. Turun Sokos Hotel Hamburger Börsin lakanoissa pötkötellen syntyikin afrikankukka kavereineen.

If you're going to Turku San Fransisco,
be sure to crochet wear some flowers
in your bed hair

Afrikankukat ovat olleet mielessäni jo pitkään ja jollain ihmeellisellä telepaattisella tavalla Suuri Käsityö julkaisi Käspaikan ohjeen juuri samaan aikaan, kun SNY:ni lähetti minulle nuo suloisen väriset pikku lankakerät. SNY itse ehdotteli isoäidinneliöitä, mutta nuo kukat ovat kyllä aivan täydellinen projekti tälle langalle! Lopputulos jääköön vielä yllätykseksi, ehkä jopa tekijälle itselleenkin... ;)

Tässä lupaamiani kuvia vauvan pipoista Jorvin synnytysosastolle:

Novita Luxus Alpaca

Novita Luxus Alpaca & Novita Wool

Novita Miami - tämän pipon aion vielä tehdä Hymypojankin koossa.

Novita Samos

Koko nelikko ryhmäkuvassa.

Pipojen neulominen on hauskaa! Kaikki neljä ovat omasta päästä käsin, on kivaa tehdä tällaisia pieniä töitä ja harjoitella samalla erilaisia neulepintoja ja kavennuksia. Nuo Alpacasta tehdyt pipot ovat todella pieniä, mutta luotan siihen että Jorvissa syntyy aivan superpikkuisiakin vauvoja, joiden päähän nuo ovat kuin valettuja. Tuo oma vauva alkaa olla jo niin iso, ettei oikein tahdo enää edes ymmärtää kuinka pieniä pipoja vauvan päähän kuuluu neuloa. :)

Tänä vuonna ei taida tulla Lentävän Langoille kovin montaa päivitystä ilman Revontuli-huivia... tässäpä viimeisin:

Porkkana-Revontuli pötköllään pedissä.

Tämä Revontuli sai alkunsa puolileikillään, kun pläräsin Hymypojan kummitädin, Makan, lankavarastoja. Sieltä käteeni osui kerä Novitan Polku-lankaa, väriskaalana porkkana. Viikonloppuinen kyläreissu muuttui neulekerhoiluksi ja projekti jäi marinoitumaan Makan lankakoriin. Oli ihan hauskaa, että minulla oli kyläprojekti odottamassa, mutta lopulta alkoi kuumottaa ajatus työn valmistumisesta vielä tänä vuonna. Ja niinhän tuo syntyi! Lankaa kului lopulta vähän toista kerää (nappasin toisen kerän Anttilasta männä viikolla), joten Makalle säästyy vielä vajaa kerä lankaa johonkin muuhun. Ja huivista tuli aivan mielettömän kaunis, kuten voitte kuvasta päätellä.

Polku oli yllättävän haasteellinen neulottava, eikä vähiten sen solmuuntumisen ja huopumisen vuoksi. Molemmat kerät olivat kerän sisältä aivan tuhannen solmussa, siis todella, käsissäni oli pari kertaa tuntikausien selvittelytyö, kun kesän sisältä pullahti aivan toivoton, sotkuun huopunut lankamytty! Jouduin katkaisemaan langan pariin otteeseen ja sehän ei laiskalle lankojen päättelijälle passaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen ja se toivottavasti pitää Maka-kummin niskan lämpöisenä. :)

Lopuksi vielä Hymypojan pääsiäiskuulumisia:

Kinder ja Puuha-Pete (eli Hyy-Pete, niinku meilpäi sanotaa)

Maailma Hymypojan silmin - äidin kameralla, tottakai. ;)

Hymypojan pääsiäinen meni Mummin kanssa, koska muu perhe oli pieninä palasina maailmalla: äiti Turussa ja isä Jyväskylässä. Olivat käyneet Haltialassa katsomassa lampaita ja kanoja. Kaupunkikulttuuriakin oli opittu; Hymypoika osaa sanoa hienosti "raitiovaunu"! :D

Kuvareportaasia pukkaa pitkästä aikaa :)

Sain pienellä kikkailulla kuvat siirretyksi kamerasta koneelle, joten jaan tästä muutaman otoksen tänne blogiinkin. Olen tavannut käyttää Picasaa kuvien siirtoon, mutta nyt tuo mokoma softa on keksinyt, että se kaataa koko käyttöjärjestelmän kesken kuvien siirron. En osaa korjata sitä, joten siirtelin kuvat vanhanaikaisesti copy-paste-metodilla kovalevylle ja pienentelin niitä sitten Picasassa. Eipä tuokaan hankalaa ollut, mutta lyhytpinnaisuuteni tulee tällaisissa jutuissa ilmi oitis, kun haluaisi saada kuvat nettiin NYT ja pitääkin käynnistää kone useita kertoja uudestaan, loppuu into ongelman ratkaisemiseen ja homma siirtyy hamaan ikuisuuteen. Tänään minulla on onnekkaasti hetki omaa aikaa kun Hymypoika on mummilla ja isänsäkin on reissussa, joten jaksan hetken keskittyä koneen ääressä. :)

Ensinnäkin - ta-ta-daa! - elämäni ensimmäinen Revontuli-huivi. Tuo lilaraidallinen Ticotico-lanka oli kuumotellut minua kaupassa siitä asti kun ne Novitalta tulivat kauppoihin, mutta en ollut millään keksinyt sopivaa projektia ko. langalle. Sitten sattumalta joulushoppailun lomassa löysin Anttilasta alelaarista niin pistämättömän tarjouksen, että vannoutuneena teknomarttana nappasin siltä istumalta älypuhelimen kouraani ja googlasin lankahyllyn edessä seisten itselleni projektin. Revontuli-huivi on viehättänyt minua iät ja ajat, mutta sopivaa lankaa ei ole sattunut käsiini - vaan nyt nämä kaksi kaiherrellutta ongelmaa kohtasivat ja lopputulos on nähtävissä alla! :)

Revontuli pötköllään petissä.

Jännän kolmiulotteinen pinta.

Tähän huiviin lankaa meni vain 120g nelosen puikoilla ja lopputulos oli aavistuksen pienempi huivi kuin olisin toivonut omaan käyttööni. Pingotettuna huiville tuli kuitenkin mittaa 140 x 64cm, kun tein huivin ohjeen kerrosmäärän mukaisesti. Tästä en kuitenkaan lannistunut, vaan pingotusta odottamassa on Revontulen toinen tuleminen samasta langasta, johon vaihdoin huviksi vitosen puikot ja lisäsin kerroksia niin, että huiviin tuli yhteensä 10 reikäriviä, kun ensimmäisessä on 8. Raportoin aiheesta lisää jahka saan viimeistelyt tehdyksi. :)

Neuleiden pingotus on tällä haavaa haastavin projekti, sillä en saa töitä nuppineuloineen minnekään lukkojen taakse, vaan pikku apulaiseni Hymypoika olisi kovin mielellään näpräämässä neuloja irti. Viimeistelytyö vaatii siis hieman aikaa ja rauhaa, tai jonkin kuninkaallisen idean kanssaneulojiltani. Mihin te muut pingotatte neuletyönne pienten sormien ulottumattomiin? :)

Pidinpä tuossa taannoin myös Me&I-vaatekutsut, johon piti sitten kiireessä suunnitella tarjottavaa. Tuskailin tätä asiaa ystävälleni, joka pisti laakista reseptin maailman helpoimpaan (ja ehkä herkullisimpaan) feta-pinaattipiirakkaan. Piiras upposi vierailleni kuin häkä ja isäntä harmitteli illalla, ettei jäänyt rääppiäisiä. No ei se mitään haitannut, koska aineksia oli vielä revanssiin, joten seuraavana iltana herkuteltiin sitten ihan oman porukan kesken.

Iltanaposteltavaa a la Lentävä

En usko että ystäväni pahastuu, jos jaan reseptin kanssanne, joten tässäpä tämä:

Pinaatti-Fetapiirakka

Pohja:

100g rasvaa

2dl jauhoja

3/4tl suolaa

3rkl vettä

TAI esim. Pirkan valmis piirakkapohja (käytin itse tähän Sunnuntain ruis-perunataikinaa)

Täyte:

150g pakastepinaattia

125g fetaa

1/2 paprikaa

1 punasipuli (jonka unohdin kauppaan, joten käytin keltasipulia)

3dl emmental-raastetta

2 munaa

2dl ruokakermaa

+ mausteita, esim. timjamia, mustapippuria, jne. oman maun mukaan

* Lämmitä uuni 200 asteeseen.

* Painele taikina vuoan pohjalle.

* Sulata pinaatti ja laita se lävikköön valumaan.

* Sekoita kerma ja munat.

* Silppua sipuli ja paprika hyvin pieniksi (lisähelpotusta hommaan saa käyttämällä pakastettuja sipuli- ja paprikakuutioita!).

* Lisää pinaatti.

* Jos käytät öljyistä fetaa, valuta sekin lävikössä ja rouhi feta murusiksi.

* Lisää feta ja juustoraaste seokseen. Juustojen määrät eivät ole tarkkoja, voit muokata määriä oman makusi mukaan.

* Lisää mausteet, älä kuitenkaan liioittele, sillä pinaatti ei kestä kovin vahvoja mausteita. Itse en lisännyt lainkaan suolaa, eikä se sitä kaivannutkaan kun feta toi sopivasti suolaisuutta.

* Kaada seos pohjan päälle ja laita vuoka uuniin. Paistetaan tavallisessa uunissa 200 asteessa n. 30-50min. Oma uunini ei ole mikään tehopakkaus, joten n. 45min piiraaseen oli tullut kaunis väri ja seos oli hyytynyt.

* Jäähdytä, tarjoile ja herkuttele. :)

Piirasta kuvatessani keksin napata kuvan myös ikivanhasta virkkaustyöstäni, joka on kuulunut keittiökalustooni jo varmaankin viisi vuotta. Innostuin aikanaan Novitan Valo-Ville -langasta ja virkkasin huvikseni Novita-lehden ohjeella poron (joka taisi silloin olla tarkoitettu somisteeksi pipoon tai vastaavaaan). Pipoa en kuitenkaan tehnyt ja poroparkakin jäi käsityökoriin odottamaan aikoja parempia. Sitten virkkasin harmaan isoveikan jämistä patalapun ja keksin ommella porosen siihen kiinni. Reunat huolittelin rapuvirkkaamalla Valo-Villeä ja tuloksena oli kerrassaan herttainen patalappunen. :D Matkan varrella tuo on jo hiukan nuhraantunut ja sottaantunut, mutta toimiva peli edelleen.

Juokse porosein!

Ja vielä tähän ruokapainotteiseen kuvareportaasiin kuva ystävänpäivän herkutteluistamme. Sydämelliset leipäjuustoset nautittiin anopin tekemän tyrni-omenahillon kera ja ähkyhän siitä satsista tuli. :)

Ystävänpäivän iltanapostelut.

Pienistä tilkuista suuret peitot...

Tervehdys! Blogi on ollut taas hiljainen, mutta vähänpä on ollut tapahtumiakin. Valmiita töitä ei tahdo syntyä, pikemminkin UFO:ja nurkkiin, ja pieni yksivuotias pitää kiireisenä. Tänään teki jotenkin mieli blogata, enkä oikein keksinyt kirjoitettavaa, mutta postinkantaja pelasti writer's blockilta: SNY:n paljastuspaketti saapui! :) 

Toukokuun SNY-tervehdys, rasiasta on irrallaan taikapyyhe, jonka Hymypoika jo korjasi talteen (kuvassa taka-alalla)

Paketista paljastui laventelinvärisessä Tupperin kätevät-rasiassa 2 kerää Red Heartin Eco Cotton -puuvillasekoitetta (mulle!), Eucerin SPF30 aurinkovoidetta (koko perheelle!), taikapyyhe (Hymypojalle) ja kortti, jossa SNY toivottelee minulle kesäterveisiä sekä hyvää syntymäpäivää. (Täytän TAAS 21 vuotta ensi maanantaina.)

Hymypoika jatkaa paketin purkua yksivuotiaan innolla :)

Salainen neuleystäväni oli Elisa. Kiitos Aivan valtavasti tämän kevään ihanista paketeista! Kurkistelin käsitöitäsi ja todella ihania olet tehnyt! Käyn kurkistelemassa jatkossakin blogiasi! :)

Nyt se kippo on jo tyhjä! 

Eco-Cotton lanka olikin jälleen kerran telepaattisen SNY:ni ihmeellinen oivallus. ECO-Cotton on nimittäin ollut minulla tässä viime aikoina koukulla. Ostin sitä heräteostona taannoin ja nyt se on hiljalleen muuttunut isoäidinneliöiksi ja omalle SNY:lleni tiskirievuksi, josta julkaisen sitten kuvan, kun keksin mihin olen sen kuvan tallentanut...

Mummon ruutu 1

Mummon ruutu 2

Ja nytpä minulla on viimein tilaisuus blogata yksi tuotokseni - tadaa! 333-arvonnan ystävänpäiväpalkinto! Tämä lähtee siis Elisa sinulle, näin reilusti ystävänpäivän jälkeen... mutta sydämethän ovat sikäli ajattomia, että sydämellisellä liinalla voinee pyyhkiä muulloinkin kuin helmikuussa, eikös. :) Liinan ohje on KrisKnits.comista.

<3 Sydämellinen tiskiriepu <3

Tilkkutyöt ovat olleet läheisiä muutenkin viimeaikoina. Opettelin joutessani dominoneliöiden tekemisen ja niitäpä olen sitten värkkäillyt tässä ihan urakalla. Ostin taannoin Nallen pätkävärjättyjä lankoja (muistelisin näiden olevan nimeltään orvokki ja mustikka) ja mieleni teki tilkkupeittoa, mutta pieni perfektionisti sisälläni ei halua virkata pätkävärjätystä isoäidinneliöitä, koska värit eivät mene tasan pätkimättä lankaa. Dominoneliöön taas nämä langat kävivät hauskasti ja nuo violetin ja vihreän sävyt passasivat toisiinsa kivasti.

Dominoneliö ja sen kaverit

Minun tekee mieli valkoisella langalla yhdistettyä peittoa ja virkkasinkin jo ks-reunan noihin pariin neliöön. Sitten vielä yhdistin toisiinsa nuo kaksi etummaista tarkistaakseni, onko reunavirkkauksesta mitään iloa, tuo reuna kun tuntuu vetävän rullalle. Reunan ulkonäkö kyllä paranee yhdistettäessä ja laitan kaiken toivoni loppuhöyrytykseen. Kyllä siitä hyvä tulee! Kun vain joku pikkuenkeli tulisi ja päättelisi nuo langanpäät... :)

Piipahdin tällä viikolla puutarhapalstalla ja meinasipa paniikki iskeä, kun näin naapureiden kukoistavat puutarhat! Onneksi Päkis on käynyt hiukan vauhdittamassa projektiamme, mutta tulipa valtava hinku päästä kuokan varteen ja äkkiä. Toivottavasti se onnistuisi vielä tämän viikon aikana, mutta sääennusteet eivät lupaa kovin hyvää.

Nyt nappaan puikot käteen ja kipaisen sohvannurkkaan. :)