Lankalauantain hotellikuolema

Pääsiäisviikonvaihde livahti mennä työreissulla. Onneksi olin kaukaa viisas ja varasin 3,5mm bambuvirkkuukoukun sekä SNY:n lähettämät ihanat langat matkaan, kera uusimman Suuri Käsityö -lehden. Turun Sokos Hotel Hamburger Börsin lakanoissa pötkötellen syntyikin afrikankukka kavereineen.

If you're going to Turku San Fransisco,
be sure to crochet wear some flowers
in your bed hair

Afrikankukat ovat olleet mielessäni jo pitkään ja jollain ihmeellisellä telepaattisella tavalla Suuri Käsityö julkaisi Käspaikan ohjeen juuri samaan aikaan, kun SNY:ni lähetti minulle nuo suloisen väriset pikku lankakerät. SNY itse ehdotteli isoäidinneliöitä, mutta nuo kukat ovat kyllä aivan täydellinen projekti tälle langalle! Lopputulos jääköön vielä yllätykseksi, ehkä jopa tekijälle itselleenkin... ;)

Tässä lupaamiani kuvia vauvan pipoista Jorvin synnytysosastolle:

Novita Luxus Alpaca

Novita Luxus Alpaca & Novita Wool

Novita Miami - tämän pipon aion vielä tehdä Hymypojankin koossa.

Novita Samos

Koko nelikko ryhmäkuvassa.

Pipojen neulominen on hauskaa! Kaikki neljä ovat omasta päästä käsin, on kivaa tehdä tällaisia pieniä töitä ja harjoitella samalla erilaisia neulepintoja ja kavennuksia. Nuo Alpacasta tehdyt pipot ovat todella pieniä, mutta luotan siihen että Jorvissa syntyy aivan superpikkuisiakin vauvoja, joiden päähän nuo ovat kuin valettuja. Tuo oma vauva alkaa olla jo niin iso, ettei oikein tahdo enää edes ymmärtää kuinka pieniä pipoja vauvan päähän kuuluu neuloa. :)

Tänä vuonna ei taida tulla Lentävän Langoille kovin montaa päivitystä ilman Revontuli-huivia... tässäpä viimeisin:

Porkkana-Revontuli pötköllään pedissä.

Tämä Revontuli sai alkunsa puolileikillään, kun pläräsin Hymypojan kummitädin, Makan, lankavarastoja. Sieltä käteeni osui kerä Novitan Polku-lankaa, väriskaalana porkkana. Viikonloppuinen kyläreissu muuttui neulekerhoiluksi ja projekti jäi marinoitumaan Makan lankakoriin. Oli ihan hauskaa, että minulla oli kyläprojekti odottamassa, mutta lopulta alkoi kuumottaa ajatus työn valmistumisesta vielä tänä vuonna. Ja niinhän tuo syntyi! Lankaa kului lopulta vähän toista kerää (nappasin toisen kerän Anttilasta männä viikolla), joten Makalle säästyy vielä vajaa kerä lankaa johonkin muuhun. Ja huivista tuli aivan mielettömän kaunis, kuten voitte kuvasta päätellä.

Polku oli yllättävän haasteellinen neulottava, eikä vähiten sen solmuuntumisen ja huopumisen vuoksi. Molemmat kerät olivat kerän sisältä aivan tuhannen solmussa, siis todella, käsissäni oli pari kertaa tuntikausien selvittelytyö, kun kesän sisältä pullahti aivan toivoton, sotkuun huopunut lankamytty! Jouduin katkaisemaan langan pariin otteeseen ja sehän ei laiskalle lankojen päättelijälle passaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen ja se toivottavasti pitää Maka-kummin niskan lämpöisenä. :)

Lopuksi vielä Hymypojan pääsiäiskuulumisia:

Kinder ja Puuha-Pete (eli Hyy-Pete, niinku meilpäi sanotaa)

Maailma Hymypojan silmin - äidin kameralla, tottakai. ;)

Hymypojan pääsiäinen meni Mummin kanssa, koska muu perhe oli pieninä palasina maailmalla: äiti Turussa ja isä Jyväskylässä. Olivat käyneet Haltialassa katsomassa lampaita ja kanoja. Kaupunkikulttuuriakin oli opittu; Hymypoika osaa sanoa hienosti "raitiovaunu"! :D

Herkutellen laskiaistiistaina

Smoothiepäivä oli tänäänkin ja muistin jopa ottaa tuotoksesta valokuvankin. :) Blogailuun palaaminen on vaikeaa, kun en koskaan muista napsia kuvia tekeleistäni odottamaan päivittämistä. Viime vuoden neuleistakin osa on kuvaamatta ja dokumentoimatta - siispä te jotka saitte minulta neulottuja lahjoja viime vuonna, odottakaa vaan, saatte paparazzivieraan. ;)

Hymypoika ja välipalaherkku

Äidillekin nannaa.

Neulomusten sarja päivittyy muutaman tekeleen osalta. Sain viikonloppuna viimein tuon isomman Revontulen pingotetuksi ja tässä se nyt sitten on. Monilla neuleblogaajilla on utelias kissa änkemässä neulekuviin, mutta minullapa onkin utelias termiitti. ;)

Hymypoika ja Revontuli

Revontulen toinen tuleminen.

Edellinen Revontuleni on nähtävissä täällä. Mittaa toiselle tulemiselle tuli n. 144 x 67cm, eli lopputulos ei juurikaan eronnut ensimmäisestä. Matemaattinen päättelykykyni ei nyt oikein riitä ymmärtämään miksi..? Kauniita ovat molemmat huivit kaikesta huolimatta ja näitä huiveja teen mielelläni vielä lisääkin. :)

Hymypojalle on tullut väkerretyksi jos jonkinlaista pientä, mm. nämä villasukat Novitan Nalle Marjaretkestä (sitä jäi kuin jäikin tähteeksi tilkkupeittoprojektista). Ohje oli omasta päästä.

Liikkuvan maalin kuvaaminen on haastavaa...

Hymypojan mummokin oli innostunut tuosta raidoittuvasta Nallesta ja Hymypoika sai ystävänpäivänä postin mukana kivan kortin ja uudet saapassukat. Kiitos niistä, ovat suloisen väriset!

Oikealla mummon neulomat sukkaset, vasemmalla äidin. :)

Onpahan minulla nytkin jotain puikoilla. Flunssapäivien ratoksi keksin että minulla itselläni ei ole vielä tarpeeksi villasukkia. :D Sukkakipinä iski taas, kun kaivelin lankavarastojani ja käteeni osui kerä ihanan väristä Novitan 7-Veljestä Raitaa. Pelkän perussukan vääntäminen aikuiseen jalkaan on tunnetusti puuduttavaa, joten pientä jekkua piti keksiä ja tältä näyttää tähänastinen aikaansaannos:

Raitaa ja palmikkoa.

Palmikko lähikuvassa.

Palmikkokuvion nimeä en tiedä, enkä katsonut siihen mallia mistään. Omani se ei silti tokikaan ole. :) Siinä on 8s ja 6krs mallikerta ja 2n molemmin puolin. Joka 6. kros siirretään 2s apupuikolle työn taakse, neulotaan 2o, apupuikolta 2o, siirretään 2s apupuikolle työn eteen, neulotaan 2o ja apupuikolta 2o.

Muutoin sukat ovat aika lailla perusohjeen mukaan tehdyt, vetelin silmukkamäärät taas kerran hatusta (mallitilkuthan ovat aloittelijoille ja hifistelijöille..?). Varresta tuli erittäin passelin kokoinen, mutta teräosaan kavensin hieman liikaa, kun en tahtonut uskoa että tuo palmikkokuvio vetää neuletta kasaan aika tavalla. Kyllä tuo edelleen jalkaan mahtuu ja tykkään muutenkin enemmän napakasta, kuin lötköstä sukasta.

Kuvaan ne sitten teille vielä uudestaan jahka ovat valmiit, niin näette hieman imartelevamman otoksen. Näyttävät tuommoisilta luiruilta kun eivät ole jalassa. :D

Kuvareportaasia pukkaa pitkästä aikaa :)

Sain pienellä kikkailulla kuvat siirretyksi kamerasta koneelle, joten jaan tästä muutaman otoksen tänne blogiinkin. Olen tavannut käyttää Picasaa kuvien siirtoon, mutta nyt tuo mokoma softa on keksinyt, että se kaataa koko käyttöjärjestelmän kesken kuvien siirron. En osaa korjata sitä, joten siirtelin kuvat vanhanaikaisesti copy-paste-metodilla kovalevylle ja pienentelin niitä sitten Picasassa. Eipä tuokaan hankalaa ollut, mutta lyhytpinnaisuuteni tulee tällaisissa jutuissa ilmi oitis, kun haluaisi saada kuvat nettiin NYT ja pitääkin käynnistää kone useita kertoja uudestaan, loppuu into ongelman ratkaisemiseen ja homma siirtyy hamaan ikuisuuteen. Tänään minulla on onnekkaasti hetki omaa aikaa kun Hymypoika on mummilla ja isänsäkin on reissussa, joten jaksan hetken keskittyä koneen ääressä. :)

Ensinnäkin - ta-ta-daa! - elämäni ensimmäinen Revontuli-huivi. Tuo lilaraidallinen Ticotico-lanka oli kuumotellut minua kaupassa siitä asti kun ne Novitalta tulivat kauppoihin, mutta en ollut millään keksinyt sopivaa projektia ko. langalle. Sitten sattumalta joulushoppailun lomassa löysin Anttilasta alelaarista niin pistämättömän tarjouksen, että vannoutuneena teknomarttana nappasin siltä istumalta älypuhelimen kouraani ja googlasin lankahyllyn edessä seisten itselleni projektin. Revontuli-huivi on viehättänyt minua iät ja ajat, mutta sopivaa lankaa ei ole sattunut käsiini - vaan nyt nämä kaksi kaiherrellutta ongelmaa kohtasivat ja lopputulos on nähtävissä alla! :)

Revontuli pötköllään petissä.

Jännän kolmiulotteinen pinta.

Tähän huiviin lankaa meni vain 120g nelosen puikoilla ja lopputulos oli aavistuksen pienempi huivi kuin olisin toivonut omaan käyttööni. Pingotettuna huiville tuli kuitenkin mittaa 140 x 64cm, kun tein huivin ohjeen kerrosmäärän mukaisesti. Tästä en kuitenkaan lannistunut, vaan pingotusta odottamassa on Revontulen toinen tuleminen samasta langasta, johon vaihdoin huviksi vitosen puikot ja lisäsin kerroksia niin, että huiviin tuli yhteensä 10 reikäriviä, kun ensimmäisessä on 8. Raportoin aiheesta lisää jahka saan viimeistelyt tehdyksi. :)

Neuleiden pingotus on tällä haavaa haastavin projekti, sillä en saa töitä nuppineuloineen minnekään lukkojen taakse, vaan pikku apulaiseni Hymypoika olisi kovin mielellään näpräämässä neuloja irti. Viimeistelytyö vaatii siis hieman aikaa ja rauhaa, tai jonkin kuninkaallisen idean kanssaneulojiltani. Mihin te muut pingotatte neuletyönne pienten sormien ulottumattomiin? :)

Pidinpä tuossa taannoin myös Me&I-vaatekutsut, johon piti sitten kiireessä suunnitella tarjottavaa. Tuskailin tätä asiaa ystävälleni, joka pisti laakista reseptin maailman helpoimpaan (ja ehkä herkullisimpaan) feta-pinaattipiirakkaan. Piiras upposi vierailleni kuin häkä ja isäntä harmitteli illalla, ettei jäänyt rääppiäisiä. No ei se mitään haitannut, koska aineksia oli vielä revanssiin, joten seuraavana iltana herkuteltiin sitten ihan oman porukan kesken.

Iltanaposteltavaa a la Lentävä

En usko että ystäväni pahastuu, jos jaan reseptin kanssanne, joten tässäpä tämä:

Pinaatti-Fetapiirakka

Pohja:

100g rasvaa

2dl jauhoja

3/4tl suolaa

3rkl vettä

TAI esim. Pirkan valmis piirakkapohja (käytin itse tähän Sunnuntain ruis-perunataikinaa)

Täyte:

150g pakastepinaattia

125g fetaa

1/2 paprikaa

1 punasipuli (jonka unohdin kauppaan, joten käytin keltasipulia)

3dl emmental-raastetta

2 munaa

2dl ruokakermaa

+ mausteita, esim. timjamia, mustapippuria, jne. oman maun mukaan

* Lämmitä uuni 200 asteeseen.

* Painele taikina vuoan pohjalle.

* Sulata pinaatti ja laita se lävikköön valumaan.

* Sekoita kerma ja munat.

* Silppua sipuli ja paprika hyvin pieniksi (lisähelpotusta hommaan saa käyttämällä pakastettuja sipuli- ja paprikakuutioita!).

* Lisää pinaatti.

* Jos käytät öljyistä fetaa, valuta sekin lävikössä ja rouhi feta murusiksi.

* Lisää feta ja juustoraaste seokseen. Juustojen määrät eivät ole tarkkoja, voit muokata määriä oman makusi mukaan.

* Lisää mausteet, älä kuitenkaan liioittele, sillä pinaatti ei kestä kovin vahvoja mausteita. Itse en lisännyt lainkaan suolaa, eikä se sitä kaivannutkaan kun feta toi sopivasti suolaisuutta.

* Kaada seos pohjan päälle ja laita vuoka uuniin. Paistetaan tavallisessa uunissa 200 asteessa n. 30-50min. Oma uunini ei ole mikään tehopakkaus, joten n. 45min piiraaseen oli tullut kaunis väri ja seos oli hyytynyt.

* Jäähdytä, tarjoile ja herkuttele. :)

Piirasta kuvatessani keksin napata kuvan myös ikivanhasta virkkaustyöstäni, joka on kuulunut keittiökalustooni jo varmaankin viisi vuotta. Innostuin aikanaan Novitan Valo-Ville -langasta ja virkkasin huvikseni Novita-lehden ohjeella poron (joka taisi silloin olla tarkoitettu somisteeksi pipoon tai vastaavaaan). Pipoa en kuitenkaan tehnyt ja poroparkakin jäi käsityökoriin odottamaan aikoja parempia. Sitten virkkasin harmaan isoveikan jämistä patalapun ja keksin ommella porosen siihen kiinni. Reunat huolittelin rapuvirkkaamalla Valo-Villeä ja tuloksena oli kerrassaan herttainen patalappunen. :D Matkan varrella tuo on jo hiukan nuhraantunut ja sottaantunut, mutta toimiva peli edelleen.

Juokse porosein!

Ja vielä tähän ruokapainotteiseen kuvareportaasiin kuva ystävänpäivän herkutteluistamme. Sydämelliset leipäjuustoset nautittiin anopin tekemän tyrni-omenahillon kera ja ähkyhän siitä satsista tuli. :)

Ystävänpäivän iltanapostelut.