Jokohan se olisi kuvareportaasin aika?

No olisihan se. Härifrån tvättas:

(Pahoittelut kuvien ajoittaisesta sumuisuudesta. Joku pieni rasvakäsi oli onnistunut töhnäämään kamerani linssin, enkä tajunnut sitä kuvia ottaessani, enkä jaksanut linssipesun jälkeen enää ottaa uusia.)

Hymypojan kauluri Novitan Alpacasta valmistui jo iät ajat sitten mutta kuva on jäänyt ottamatta, koska kauluri meni suoraan puikoilta käyttöön ja on ollut kovassa käytössä siitä asti. Tässäpä siis kaulurimontaasi iloksenne:

Hymypoika ei halunnut poseerata, mutta Muumipeikko kelpasi kaulurimalliksi.

Siinä lötköttää. Maton pesu olisi näemmä tarpeen. ;)

"Muumipeikko ittuu tiinä!" - Käy se näemmä muumin viitastakin!

Kaulurin ohje löytyi TT:n sivuilta pienen googlauksen tuloksena. Koska kauluri tuli kiireelliseen tarpeeseen, halusin mahdollisimman simppelin ohjeen ilman kikkailuja, kavennuksia tai silmukoiden poimimista. Ja mikäs sen helpompaa, kuin "neulo kaksi neliskanttista kappaletta, yhdistä ne sukkapuikoille ja neulo suljettuna joustinta". :)

No siihen huovutusproggikseen sitten. Ensin neulottiin mallitilkku:

Mallitilkun mittausta #1

Mallitilkun mittausta #2

Sitten se heitettiin koneeseen koehuopumaan:

Mallitilkun mittausta #3

Mallitilkun mittausta #4

Pitkällisten ja piinallisten matemaattisten laskelmien tuloksena totesin, että 200g lankaa ei mitenkään riitä läppärinsuojukseksi ainakaan tälle koneelle. Mutta päättäväinen neuloja tekee sen silti. ;) Tässä toinen kerä jo loppusuoralla ja kappaleella korkeutta n. 20cm.

Hiljaa hyvä tulee.

Kyllä se siitä siis! Ja jos ei, niin ei se mittään, tuosta langasta voi tehdä taatusti ihan mitä vaan. :) Pikkupussukat kiiltelevät jo mielessäni, tai jopa iPhone-pussukan toinen tuleminen!

Mitä naisella ei koskaan ole liikaa? No tietenkään timantteja, kenkiä eikä laukkuja. Suuren Käsityölehden laukkuohje sai minut haikailemaan ompelutaitojen perään. Onneksi ne eivät ole kaukana, vaan melkein naapurissa: Päkis, tuo rakas sielunsiskoni, innostui kassiohjeesta ihan toden teolla ja kankaatkin löytyivät varastosta. Meni päivä, vähän toista ja siinä se on!!

Ihana ihana ihana!

Uusi laukku!

Sisältä yllättävän pirtsakka!

Mitkä tereet, mikä vuori!

MUOKKAUS 4.4.2012: Lueskelin tämän kirjoituksen uudelleen ja innostukseni lomasta saattaa ehkä saada sen kuvan, että olisin ommellut tämän kassin itse. Jos jollekin jäi sellainen käsitys, pahoittelen! Minähän en osaa ommella edes henkeni pitimiksi, vaan kassin teki todellakin ystäväiseni Päkäpää. Minä olen vain autuas ja onnellinen kassin omistaja, joka riemuitsee ompeluhullun ystävänsä kätten taidoista. <3

Laukkujen kanssa olen toisaalta addikti, toisaalta vähän liiankin järkevä. Ylihinnoitellut merkkilaukut eivät juurikaan iske, paitsi jos hinnan takana on oikeasti laatua ja käytännöllisyyttä. Tätä on mielestäni Longchampissa. Ostin ensimmäisen Longchampini; ihanan, violetin ja ison kauppakassin kokoisen laukun Toulousesta 2010 syksyllä ja tykästyin siihen ihan todella. Kokoontaitettavuus ja säänkestävyys yhdistettynä kivaan väriin ja tilavaan kokoon veivät sieluni ja harkitsin pitkään toista, vähän pienempää, kunnes Stuttgartin lentoasemalla vastaani käveli tämä:

Titipä hyvinnii tyy!

Keskikokoinen, pitkillä olkahihnoilla varustettu tummansininen kassi, aivan käsittämättömän kauniilla lintukirjailulla. Voitteko kuvitella, että tätäkin piti vielä miettiä ainakin neljä hypistelykertaa, kunnes viimein joulun alla päätin, että nyt haluan ostaa itselleni jotain, kun toisessa kädessä kiristi taas kerran kahdeksan kiloa tuliaisia kaikille muille. Enkä ole katunut. Se on ihana. :)

Ihanata viikonloppua kaikille! Omani menee työn merkeissä, vaikkakin tämän illan saa huilia vielä ennen huomista työyörupeamaa. Ottakaahan rennosti! :)

Mihis se aika taas hujahtikaan?

Kivasti lupasin viime postauksessani käyttää viikonloppuna aikaa blogaamiselle ja niinhän tässä on taas aika lentänyt lennellessä, heh.

Kuvareportaasi antaa vielä odottaa itseään hetken, pikakuulumiset lähinnä.

Huovutusprojekti etenee hitaasti mutta varmasti, SNY:n lähettämä lanka on hirmuisen mukavaa ja nopsaa neulottavaa, mutta valitsemani sileäneule on tietysti tällaiselle kikkakolmosten ystävälle hieman puuduttavaa puuhaa. :) Lisäksi haikailen ehkä ostavani vielä kolmannen kerän, koska keksin kokeilla tehdä huovutetun läppärin suojuksen ja tämä koneeni on tottakai hiukkasen iso moiselle projektille... :) Noh, katsotaan nyt ensin minkä kokoinen noista kahdesta kerästä voisi tulla. Ja voihan tässä matkalla vielä mieli muuttua lopputuloksen suhteen... ;)

Tein tavoistani poiketen kerrassaan mallitilkun, jonka koehuovutin ja tilkku ainakin onnistui kivasti ja huopui tasaisesti ja kauniisti. Laitan kuvia projektista jahka se on hiukkasen edistynyt lisää.

Sain taannoin Marttaliiton postituslistalta viestin Masalan Martoista. Eräs heidän jäsenensä on Jorvissa töissä kätilönä ja harmittelee, kun säästösyistä vastasyntyneille ei enää anneta puuvillapipoja vaan verkkosukkaa! Tämä kyseinen Martta kyseli josko Martat innoistuisivat neulomaan pikkuisille pipoja, jotka voitaisiin sitten antaa vauvaperheille kotiutuessa mukaan. Minähän tottakai innostuin ja olen tehtaillut jo kolme pikkuruista pipaa, jotka lähetin tänään menemään. Fiksu blogisti olisi tietysti kuvannut pipot ennen lähettämistä, mutta nyt teidän täytyy vain uskoa, että niistä tuli huiman söpöjä! Neljäs piponen on jo puikoilla, lupaan kuvata sen ja mahdolliset sen seuraajat nähtävillenne, ennen kuin laitan ne maailmalle. :)

ETA 24.3.: Pipoprojekti on näemmä jo levinnyt medioihinkin, tässä esimerkiksi Iltalehden uutisointia vauvapipoista. Jutussa on mukana myös Jorvin synnärin sekä kätilö Airi Kilpiäisen yhteystiedot, joihin pipoja voi lähettää! :)

Tänään kävimme Hymypojan kanssa kyläluutimassa Päkiksen luona. Siellä pikkuhiljaa toivutaan pöpöistä ja päästiin pihallekin. Pidettiin Päkiksen kanssa melkoinen ideariihi kaikenlaisten käsityöaiheiden parissa. Kyllä täytyy olla iloinen, että on ompelutaitoinen (ja -intoinen) ystävä, kun minä ja ompelukone emme nykyään mahdu samaan huoneeseen millään. :) Reissusuunnitelmiakin hiukan haudottiin!

Tällä erää päätän kuulumiset tähän, työt kutsuvat taas aamulla ennen kukon pieremää. Mukavaa tätä viikkoa kaikille kurkistelijoille!

Perjantain paras piristys :)

Perjantaipäivä sujui melkoisen verkkaisesti ja tylsästi, kunnes postiljooni toi kotiin parhaan piristysruiskeen: helmikuun SNY-paketin! :)

Paketillinen ihanuuksia Salaiseltani

Paketin teemana on huovuttaminen. Sain kaksi kerää herkullisen väristä Himalaya-villalankaa (ei todellakaan liian räikeää!), valkoista Novitan Hahtuvaista (jippii!), huovutusneuloja (miten ajattelevaista!), suklaata (syöty jo!!), nessuja (räkänenät kiittävät), huulirasvaa (kyllä kiitos - Hymypoika on syönyt kaikki huulirasvani) sekä muumikortin.

Paketti itsessään oli jo pudottavan hieno - meillä on keittiöpyyhkeet tuota samaista Marimekon marjakuosia. Telepatiaa on siis tälläkin SNY:llä takataskussaan. Pelottavaa, mutta hyvällä tavalla!

Ehdotuksia langan ja hahtuvan käytölle oli esimerkiksi kori tai liina, johon neuloilla voisi pistellä kuvioita. Koreja meillä ainakin tarvitaan aina, taidanpa kokeilla sellaista! Kiitos aivan hurjan paljon kivasta perjantaiylläristä rakas SNY! Tuli hirmuisen hyvä mieli tasapaksun ja apaattisen päivän päätteeksi. :))))

Huomenna kuvaan myös valmistuneet sukat sekä erään hauskan jämälankatyön ihailtavaksenne. Nyt alan surffata ajatuksia huovutettuun koriini. :)

Lisäksi pieni päivitys toisella kotimaisella, jos sallitte:

Det fanns också andra bra nyheter idag, och därför vill jag skicka ut hälsningar och stort grattis åt kronprincessparet Victoria och Daniel för den söt, lilla nyfödd princessan Estelle Silvia Ewa Mary. Vilken vacker namn, tycker jag! Hurra! <3

Vielä lisää menneiden aikojen neulekuvia :)

Vaikkeivät nämä nyt NIIN antiikkisia ainakaan ihan kaikki ole. :) Kärkeen eräs hyvin harvoista huovutuskokeiluistani, lapaset Novitan Huopasesta. Niistä tuli ihan hauskat, vaikka selkeästi pesukoneesta oton jälkeiseen muotoiluun olisi voinut panostaa.

Rouva Lapanen-Huopanen, rystypuoli.

Rouva Lapanen-Huopanen, kämmenpuoli.

Lapas- ja piposektorilta tällainen vanhempi väkerrys. Mieheni kaipasi lämmikettä ja sai seiskaveikasta neulotut raidalliset tumput ja pipan. Ovat olleet ahkerassa käytössä ainakin taannoin! :)

Raitaa ja lisää raitaa.

Edellisessä postauksessa esittelemäni Nalle-pipo ei sitten ollutkaan ainoa onnistunut "omasta päästä käsin" -veto. Nämä kämmekkäät syntyivät herkullisesta pätkävärjätystä mohairlangasta. Jostain syystä lanka suorastaan huusi päästä palmikoiksi ja kämmekkäät saivatkin vielä parikseen sukat, jotka blogaan tuonnempana, kunhan löytyvät tuolta pyykkivuoren alta... *shame on me*

Mieheni osti taannoin sanelukoneen. Sehän suorastaan vaati pientä pussukkaa säilytystä varten ja sehän syntyi raidallisesta seiskaveikasta, tottakai. Jotain pientä palmikkoviritystä siihenkin. Tottakai. :P

Olympus ja Olympussukka

Sukkaset pienokaiselleni. <3 Muistaakseni Luxus Cottonia.

Eräs ylpeyteni on tämä ihana vihreä tunika. Siitä muutama yksityiskohtakin. Ohje Novitan syksy 2008 -numerosta. Alunperin ohje oli Rose Mohairille, mutta tein sen Cloudista. Todella soma tunika!

Ottaisin vihreää, kiitos.

Hihassakin on pitsiä.

Mallineule lähikuvassa.

Sunnuntaipäivään kuului kyläily ystävien luona. Hymypoika leikki suloisen 1-vuotiaan Hymytyttösen kanssa ja me aikuiset saimme rääppiä 1v-synttäreiden ihania herkkuja.

Minun sormiani syyhyttäisi - mikäpä muukaan kuin - neule. Uusimman Novitan sivuilta muutama malli jäi kutkuttelemaan, ainakin numerot 55.-59. ja tiedän erään, joka ilahtuisi nro:sta 72., mutta siitä ollaan ihan hyshys, jos vaikka onnistuisin yllättämään hänet. ;)

SNY alkaa ihan pian, enää pari ilmoittautumispäivää jäljellä. Tänään oli jo 100. osallistuja kirjattu! Jännittävää, odotan ihan innolla ensimmäistä SNY-kierrostani! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!