maanantai 9. toukokuuta 2011

Juhlahumua ja murheen alhoa

Onnea äidit, mummut, mammat, emot ja mutsit! 8.5.2011
Viikonloppu oli juhlien aikaa. Hymypoikamme syntyi maailmaan 6.5.2010 klo 12:57 Kätilöopiston sairaalassa ja nyt meidän pikkuruinen rakkauspakkauksemme on tullut jo vuoden ikään. Paljon onnea mamin kulta. <3

Syntymäpäiväsankari takapihan hiekkiksellä. :)
Varsinaisena syntymäpäivänä emme järjestäneet ihmeempää ohjelmaa, sillä samalle viikonlopulle osuu myös äitienpäivä ja olimme sopineet viettävämme Hymypojan juhlat mummolassa kummien kanssa. Paketteja oli kuitenkin avattavaksi jo perjantaina ja pikkumies ilahtui selvästi jokaisesta. :) Kiitos kaikille muistaneille! Erityisesti kiitän SNY:täni, joka oli huhtikuun pakettiin kääräissyt myös Hymypojalle synttärilahjan. Paketista paljastui todella hieno juttu: mustalehtinen valokuva-albumi, johon ihanainen SNY:ni oli itse neulonut todella upeat kannet! Lanka vaikuttaa tutulta, ihan kuin olisin siitä neulonut joskus jotain pussukoita, kirjavaa ja hiukan kimaltavaa kultalankaa seassa. Albumi tulee taatusti käyttöön ja tietenkin sinne laitetaan Hymypojan kuvia! :) Kiitos oikein paljon! :)

Neulekantinen valokuva-albumi

Mustille lehdille voi kirjoittaa kuvatekstit hopeatussilla!
Otsikosta voi päätellä, että ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Olimme mummolassa juuri käymässä kahville ja puhalsimme Hymypojan synttärikakun kynttilää, kun tuo pieni vikkeläsormi onnistui nappaamaan käteensä kummitätinsä teemukin, johon oli juuri kaadettu kiehuvan kuumaa vettä. Vesi kaatui tietenkin pojan päälle ja sairaalareissuhan siitä seurasi. :'(

Tilanne ikuistui kameran kortillekin - vain nanosekunnin
myöhässä nappasin mukin pojalta pois, vedet olivat jo sylissä :(
Olimme onneksi aivan kivenheiton päässä Lastenklinikalta, jossa saimme välittömästi ensiapua ja erittäin hyvää hoitoa. Hymypoikaa viilennettiin ensin BurnFree-kääreillä ja annettiin parasetamolia ja ibuprofeenia oikein miehen annokset. Aikansa itkeskeltyään pieni sankarini nukahti ja viilennysaine sai vaikuttaa rauhassa.
Äidin urhea pieni mies nukahti saatuaan kipulääkettä ja viilentävää käärettä.
Sitten lääkäri tuli tarkastamaan vauriot, jotka olivat onneksi pinnallisia ja enimmäkseen 1. asteen vammoja. Vesi oli osunut ainoastaan rintakehään ja vatsalle, ei luojan kiitos kasvoihin tai vaippa-alueelle. Muutamasta kohdasta iho oli rullalla, mutta mitään syvempiä vammoja pojalla ei ollut. Palaneisiin kohtiin laitettiin Flamazine-tuppoja ja koko ukkeli käärittiin komeasti pakettiin. Jälkihoidoksi kipulääkettä kotona ja tiistaina kontrollikäynnille Lastenklinikalle, jossa toivon mukaan riisutaan jo  nuo paksut ja kuumat siteet pois.

Hymypojan uusi kimono.
Pieni Hymypoikamme on ollut koko koettelemuksen ajan maailman urhoollisin ja reippain. Kotiutumisen jälkeen poika ei ole osoittanut minkäänlaisia kipuilun merkkejä, eikä ole kiukunnut kääreistään. Touhuilu, nukkuminen ja syöminen ovat sujuneet ihan entiseen malliin. Vanhempien, isovanhempien, kummien ja serkkujen henkisiä haavoja paikkaillaan todennäköisesti kauemmin, kuin näitä palovammoja.

Elämäni toisen äitienpäivän aamu alkoi kuitenkin oikein mukavissa ja valoisissa merkeissä. Rakkaani valmisti minulle aamiaisen ja kävi aamulla Hymypojan kanssa poimimassa valkovuokkoja. :) Sain suuren ja ihanan lahjan jo edellisenä päivänä, kun armaani osti minulle uuden tietokoneen tuon lahonneen Acerini tilalle. Nyt kirjoittelenkin teille erittäin tyylikkäällä Fujitsu Lifebookilla! :) Sain lahjaksi myös toivomani alusvaatteet, sekä hartaasti odottamani Jean M. Untinen-Auelin kirjan Maalattujen luolien maa. Vieläpä kirjakaupasta oli tarttunut Risto Jarlan Lapinlahden Linnut -sarjis, sekä söpö teos Lasten ajatuksia äidistä, jota lainaan tähän loppuun:


"Jos haluaa viettää kivan aamun äidin kanssa, kannattaa muistaa pestä hampaansa."
-Jannick 9v.-



5 kommenttia:

  1. Hyvä, että albumi on mieluinen, ikinä ei tiedä toisten ajatuksia ja toiveita. Lankana on Novitan Cocos.
    Hymypojalle pikaista paranemista. Onneksi ei tosiaankaan osunut kasvoihin ja arkoihin paikkoihin.
    Viimeistä pakettia olen jo mietiskelemässä.
    SNY:si

    VastaaPoista
  2. Kyllä niin vieläkin kylmää tuo Hymypojan onnettomuus. Onneksi miekkonen välttyi vakavemmilta vaurioilta.

    Ja ihana idea nuo neulekannet! Taidankin väsätä sellaiset omaan kalenteriini, joka taas alkaa täyttyä palavereista ja muihin työhön liittyvistä asioista. Kässäkerhokertaa odotellen... :)

    VastaaPoista
  3. SNY: Kiitos kovasti, albumi on todella nätti. Nyt pysähdyn täällä jokaisen kirjan ja kansion kohdalla miettimään, millaiset neulekannet siihen tekisin... :D Harmi että kevään SNY päättyy, mutta kiva saada paljastuspakettisi! En keksi kyllä millään kuka mahdat olla. :) Ja sinua odottaa täällä ystävänpäiväpalkintosi, joten muistathan laittaa sitten osoitteesi mukaan pakettiin. :)

    Sanna: Josko sitä jo ensi viikolla kässäkerhoiltaisiinkin! Ja miekkonen paranee hyvää vauhtia, tänään kontrolloitiin vammat ja massukka näyttää jo tosi hyvältä. Kaulalla on isompi haava, johon pantiin lisää flamazinea.

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet onnittelut pojalle! Niin se aika vaan menee :)

    Nuo palovammat on inhottavia =/. Esikoinen aikoinaan meni silitysraudan tiputtamaan päällensä, joka oli korkealla pöydällä jäähtymässä, että saan sen takas kaappiin laitta.. Molempiin reisiin tuli 2. asteen palovammat, mutta niitä tuskin onneksi enää huomaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Dragon! Aika on livahtanut ihan silmissä. Vein juuri kassikaupalla pikkuruisia bodyja ja potkareita kirppikselle kyynel silmässä... <3 Mihin mun vauva oikein meni?! :D

    Tuntuu että jokaisella on omat kauhukokemuksensa noista palovammoista. :( Onneksi suurin osa taitaa olla näitä selviämistarinoita ja meilläkin tosiaan oli onnea ettei osunut hankalampiin paikkoihin.

    VastaaPoista