Työn alla

Mitä enemmän, sitä enemmän. Keskeneräisiä, työn alla olevia projekteja on jonkin verran ja sitä enemmän pää suhisee ideoita:

Puikoilla:
- La grasse matinee -paita Drops Alpacasta
- Sotkeutumattomia nappikuulokkeita sekalaisista langoista

Koukulla:
- Afrikankukkaset

Näperrystä:
- Paperihelmet, uusin addiktioni

Ideapankkiin:
- Isoäidinneliöt tai muut ruudut, yhdistelmänä mustaa sekä harmaan sävyjä. Takki? Huivi?
- Kalastajan vaimon poncho, se on sitten ihana!

(Luettelo saa päivittyä sitä mukaa kun tulee jotain mieleen)

Kohti uutta alkua?

Joskus pitää mennä vähäksi aikaa pois, että voi taas palata takaisin. Tai pitkäksi aikaa.

Blogini on ollut hibernaatiotilassa melkoisen pitkään. Kai tämä tapahtuu monellekin innokkaalle blogistille joskus. Ja kun kirjoittaa blogia omaksi ilokseen, lienee selvää, että kun mukavasta puuhasta tulee suorittamista, homma hyytyy.

Seurailen neulojia aktiivisesti erityisesti Facebookissa ja välillä visitoin linkkien innoittamana hienoilla neuleblogisivuilla imemässä ideoita.

Silloin muistuu mieleeni, miksi tämä blogi olikaan niin kätevä. Tänne saa talteen vierailemiaan sivuja ja keräilemiään ohjeita. Vaikka kuinka luon kirjanmerkkejä ja jätän selaimeen välilehtiä auki, eivät hyvät ideat ja toteuttamiskelpoiset ohjeet tahdo pysyä matkassa.

Joten... Lentävä suorittaa paluumuuton. Ihan varovaisen. Ilman lupauksia, ettei vain tule rikkoneeksi niitä.

Tallennan vuoden 2014 ensimmäisen todella kuumottavan neuleohjeen tähän. Sen reinkarnaatio löytyi Facebookin "Neulonta" -ryhmästä, sekä tästä blogista. Toteutus on jo aluillaan, petrolinvärinen Drops Alpaca on jo päässyt mallitilkkuasteelle.

Palaan asiaan. Tulkaa joskus käymään!

Mitä tänään syötäisiin?

Hyvin tyypillinen Lentävän moka on myöhäinen, mutta suuruudenhullu suunnittelu. Veljeni perhe oli tulossa lauantaina kyläilemään ja olin kovin vakuuttunut, että siivous, ruuanlaitto ja leipominen onnistuu kätevästi lauantaiaamuna. No ei se sitten oikein onnistunutkaan, etenkin kun sellainen pieni yksityiskohta kuin kauppareissu jäi välistä. Ei kun jääkaappi sekä pakastin auki ja pähkäilemään. Ruokapuoli oli suhteellisen järjestyksessä, mutta leipomukset eivät ihan niinkään.

Valmistaikinasta ja pakkasen antimista syntyi sienipiirakka, edellisen postaukseni mukainen. Mustikkapiirakkaa tai jotain ihanaa mustikkajälkkäriä teki mieli, mutta vehnäjauhopussin pohjalta pilkotti enemmän paperia kuin jauhoja ja rahkat sun muut maitotuotteet myös loistivat poissaolollaan. Hymypojan aamiaistarpeiksi oli kuitenkin haalittu iso tonkka vaniljajukurttia.

Googleen hakusanaksi "mustikkapiirakka jogurtti" ja lopputulos oli tämä. Vaniljajukurttia sekä pohjaan että täytteeseen - kuka olisi arvannut? Vehnäjauhon vähyys paikattiin kaappiin jääneellä tattarijauholla ja lopputulos oli suussasulavan vaniljainen piiras, joka katosi vieraiden suihin tuulen nopeudella - niin etten ehtinyt edes ottaa tuotoksesta kuvaa.

Toivon, ettei MukaEllen pahastu että kirjoitan ohjeen myös tähän. Blogeissa olevissa ruokaohjeissa on usein se harmillinen puoli, että blogit katoavat toisinaan bittiavaruuteen ja reseptit myös sen sileän tien. Laitan tästä kuitenkin oman "mukaelmani", sillä tuunasinhan ohjetta tujauksella tattarijauhoa. :)

                                                                                                                                          

(Ohje on MukaEllen-blogista, jossa sen kerrottiin olevan Kirsin Keittiössä -blogista, jossa sen oli kerrottu olevan Kaarina Roinisen kirjasta. Annetaan siis hyvän kiertää:)

Vaniljainen Mustikkapiirakka

Pohja:
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tattarijauhoja
½ dl KaRu-puurohiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 muna
1 dl sulatettua tai juoksevaa margariinia tai öljyä
1 dl vaniljajogurttia

Väliin:
3 dl pakastettuja mustikoita (minä laitoin 4dl, joka meinasi olla piirakkavuoan reunoille hieman liikaa!)

Pinnalle:
3/4 dl sokeria
1 muna
2 dl vaniljajogurttia
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon muna, haalea rasvasula ja jogurtti. Sekoita vain sen verran, että aineet tasoittuvat. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele taikinan pinnalle jäiset marjat suoraan pakasteesta. Sekoita sokeri, muna, vaniljajogurtti ja vaniljasokeri keskenään ja kaada ohuena nauhana marjojen päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alimmalla paistoritilätasolla 30-35 minuuttia.

                                                                                                                                          

Aina välillä pitää hämmästellä, miten "ei mistään" saa loihdittua jotain aivan yllättävän hyvää! Tämä oli sellainen ohje. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! :)

Loppukesän kuvasatoa

Aina kun intoudun blogaamaan kuvia, iskee jokin tekninen pieru. Ensin Picasa ei suostunut tuomaan kuvia kameran muistikortilta, joten olen siirtänyt kuvat ensin suoraan kansioihin ja sitten muokannut ne Picasassa. Nyt mokoma Picasa ei suostunut lukemaan kuvakansiossa olevia kuvia, joten jouduin taas tekemään ylimääräisiä taikatemppuja kuvien saamikseksi blogikuntoon. On tämä teknomarttailu vaikeaa.

Vaikeuksien kautta jonkinlaiseen voittoon nyt kuitenkin:

Vierailimme Päkiksen ja lasten kanssa Korkeasaaressa, josta muutama otos alkuun.

Gepardin ruoka-aikaa odotellessa.

Nälkäinen gepardi.

Hymypoika ja sarvieläin.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Hiekkaveistoksia.

Edellisessä postauksessa mainitsemani sytomyssy pääsi myös kuvaan. Hirmu kätevästi peilin kautta rajattu kuva, eikös? ;) Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, pipo on sen verran väljä että se varmaan mahtuu miehenkin päähän. Päätin jättää kukkakoristeen tekemättä ja toimittaa myssyn sellaisenaan. Väri on ainakin pirteä! Lankana Mandarin Petit ja ohjeen sain kirjastosta printattuna, jäljitin sen kuitenkin tänne Seijasiskon blogiin.

Aurinkoinen sytomyssy.

Appivanhemmat tulivat pitkän matkan takaa visiitille viime sunnuntaina ja iltapalaksi pyöräytinkin sienipiirasta, jossa oli viimesyksyisiä suppilovahveroita sekä tämän syksyisiä kantarellejä. Piiraasta tuli melkoisen hyvä noin ensimmäiseksi yritykseksi. Sovelsin siihen aiemmin täällä julkaisemaani feta-pinaattipiirakan ohjetta vaihtaen oikeastaan vain pinaatin sieniksi. Ja hyvin toimi!

Iltapalaa vieraille.

Parvekepuutarhasta koristusta salaattiin.

Sytomyssyn myötä poiki pieni virkkausinnostus, ja toissakeväisen SNY:ni lähettämät, pitkään marinoidut farkunsiniset Samos-langat pääsivät vihdoin koukulle. Ohjeen löysin googlaamalla, mutta en ottanut linkkiä talteen. Alkuperäinen lakki on kuitenkin tämä, ohjekin löytyi jostain mutta sovelsin sitä joka tapauksessa hieman. Koristin lakin keväällä Tallinnasta tuomillani tähtiniiteillä ja lakista tuli ainakin omasta mielestäni melkoisen makea! :)

Hymypoika sisustukseen sopivissa väreissä.

Virkkasin Samosta sormet verillä 3:sen koukulla, koska halusin lakista riittävän jämäkän. Tuskailuni tuotti tulosta ja lakki pysyy kuosissaan hienosti. Näitä voisin tehdä lisääkin, projekti oli sopivan hauska ja haastava. Lipasta tuli aika leveä, se ulottuu melkein korvasta korvaan. Ensi kerralla voisin kokeilla jokusen sentin kapeampaa lippaa.

Stara lätsineen.

Meillä alkaa uudenlainen arki ensi viikolla, kun Hymypoika aloittaa perhepäivähoidon. Olemme jo käyneet tällä viikolla tutustumassa uuteen hoitajaan ja hoitokavereihin ja toistaiseksi kaikki vaikuttaa oikein mainiolta. Tuntuu ihan hyvältä, että saimme perhepäivähoidosta paikan. Laitoin hakemukset aika viime tinkaan ja luulin päiväkodin olevan ainoa vaihtoehto lyhyellä varoitusajalla, mutta yllättäen perhepäivähoidossa onkin tilaa enemmän. Se sopiikin meille mainiosti.

Nyt toivotan kaikille mainiota viikonvaihdetta ja otan kahvikupin ja revontulihuiviprojektin sohvalle kavereiksi.

Teknomartan päivitys

Latasin puhelimeeni Blogger-ohjelman ja tämä päivitys tulee puhelimen kautta. Toivon mukaan saan näin aikaiseksi pikakuulumisia kuvien kera hiukan useammin eikä tarvitse vedota kiireisiin (lue: laiskuuteen).

Kävin taannoin lähikirjastossamme järjestetyssä virkkaustapahtumassa, jossa ohjelmassa oli sytomyssyjä ja isoäidinneliöitä. Yksi auringonkeltainen sytomyssy syntyi Mandarin Petit -langasta. Siitä poiki lyhyt virkkauskipinä, jonka tuloksena Hymypojalla onkin nyt uusi päähine. :) (kuvaa siitä myöhemmin)

Nyt katson onnistuuko tämän julkaisu... :)

Rikottu lupaus ja parannus.

Taisin tehdä uutena vuotena lupauksen päivittää blogiani vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Heinäkuu vierähti kuitenkin tyystin ilman päivityksiä. Se harmittaa. Toisaalta neulepäivitykseen ei ole ollut oikein aihetta, Lentävää kun on vaivannut pienoinen Knitter's block. Uusia projekteja ei ole pahemmin aluillaan ja vanhat projektit ovat maanneet kasseissaan ja laatikoissaan. Nyt elokuun pimenevät illat kutsuvat taas neulomaan ja pientä edistystä onkin tapahtunut.

Neuletakkiprojekti pääsi päätökseensä eilen illalla. Tulos on tyydyttävä, takista tuli lopulta hiukan naftin kokoinen. Lisäksi hihojen istutus oli ahdistavaa työtä, olin täysin unohtanut oppikirjojen mukaiset ohjeet ja jouduin purkamaan ja kokoamaan hihoja hiki päässä useampaankin otteeseen. Työ on kaikesta huolimatta valmis ja kunhan hiukan siistin loputulosta (lue: jaksan kaivaa höyryraudan esille) saatte ihastella kuviakin.

Tällä hetkellä päässäni sinkoilevat jos jonkinlaiset huiviajatukset. Vironvillainen Revontuli pääsee puikoille aivan pian, lisäksi ihanista liukuvärjätyistä pitsilangoistani joku pääsee myös puikoille lähipäivinä.

Työkiireet helpottavat tässä kuussa, kun aloitin osittaisen hoitovapaan. Ihmettelen kuinka jaksoinkaan tehdä täyttä päivää näinkin pitkään. Tuntuu kuin olisi helpompi hengittää taas, kun ei tarvitse vääntää kuuden päivän työputkia yövuoroineen ja hotellikuolemineen.

En riemuitse suurilla kesäsaavutuksilla tänä kesänä. Puutarhanhoito on retuperällä, kylvöksistä satoa tuottavat parvekkeella ainoastaan Päkikseltä saadut basilika ja tomaatin taimet, kesäkukkasetkin ostin vasta heinäkuussa. Mutta en toisaalta harmittelekaan. Olemme viettäneet kivan loman, matkustimme perheen voimin Yhdysvaltoihin, jossa saimme nauttia todella kuumista keleistä ja kaikesta ihanasta, mitä Amerikalla on tarjota. :)

Päätimme miehen kanssa, että emme palaa arkeen, palaamme vain töihin. Ruokapöydässä kippistämme Hymypojan kanssa ja toivotamme "hyvää lomaa".

Loppuun hiukan matkatunnelmia. Onko teillä muilla ollut mukava kesä(loma)?

Lentävä lentää.

Lentävä lentää taas.

Ameriikan koti Kissimmeessä.

Hymypojan aamiainen - mustikkajugurttia ja Muumia.

Hymypojan herkkulounas Olive Gardenissa.

Hymypoika Cocoa Beach pierillä.

Atlantin Valtameri ja ilahduttava opaste.

Cocoa Beach on surffarin paratiisi Atlantin aaltoineen.

Manaatin pyrstö ja jätskiä hamuava hymypoika.

Seinämaalaus Orlandossa.

Jokaisen valokuvaushullun ehdoton kohde Orlandossa.

Kissimmeen Old Townissa lauantai-illan cruisingeilla. Hymypoika tanssittaa suloista latinaa nimeltä Maris.

Prinsessa Ruususen linna Disney Worldissa. Kovasti se oli kutistunut sitten viime visiitin, johan siitä olikin parikymmentä vuotta päässyt vierähtämään. :)

Kotipihan pikkulemmikkejä.

Hymypojan muotivinkki - huivit ovat so last season, hattu se olla pitää!

Kevyitä keittolounaita kesäkiireeseen.

Ihanan värisiä. 

Lentävä lentää jälleen. Syvän etelän yllä. Tuolta se Rhett Butler on kotoisin!

Reissun päätteeksi visitoitiin miehen serkun luona New Yorkissa. Hymypoika pääsi Central Parkiin leikkimään.

Beatles-fanin mekka, John Lennonin nimikkopuisto ja Imagine-muistomerkki. 

Puistovisiitillä pukkasi reippaan vesisateen. Puoli tuntia sadetta pideltyämme katoksen alla paikalle juoksi mies joka myi sateenvarjoja viiden taalan kokonaisedulliseen hintaan. Jotenkin tuossa maassa asiat vain järjestyvät, kun hetken malttaa odotella! :)

Mieheni lempiputiikkeja.

Times Square. Lentävä itse kuvassa etualalla. :)

Ei ole neulominen aina ruusuilla tanssimista...

...se on toisinaan myös itkua ja hammasten kiristystä. Mikähän siinä on, että sitä intoutuu pitämään tarkkaa kirjanpitoa ja tekemään huolelliset laskelmat villatakin etu- ja takakappaleiden osalta, mutta sitten hihojen kanssa päättää "neuloa nyt vähän matkaa ja laskea sitten myöhemmin"?

Tämän takin ohjeesta on siis kyse. Kaikki on mennyt tosi hienosti, kunnes ensimmäinen hiha alkoi hipoa pituudeltaan kainaloa, ja levennyksistä oli vasta kolmannes tehty. Noh, tarkkanäköisimmät voivat havaita seuraavasta, mikä siinä sitten mätti:

Oli mennyt suomentajalta vahingossa kerrokset ja senttimetrit sekaisin ja levennysten väliin tulikin sitten kolminkertainen määrä kerroksia alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna. Ai että kun osaa harmittaa! Onneksi en alkanut tehdä molempia hihoja yhtäaikaa. Aika pitkä pätkä purettavaa tuosta kuitenkin tulee, voi simppujen simppu!

Pitänee vielä ilmoittaa Dropsillekin tuosta virheestä. Miksi, oi miksi sen piti olla minä, joka sen virheen bongasi?

Toivottavasti muiden kesäneuleet ovat sujuneet paremmissa merkeissä. :)